Suhteet & seksi

Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on pelko.

Pelkäätkö olla onnellinen?  4

Juttelin yhden naisen kanssa. Hänellä on hyvä ja luotettava mies ja kivat terveet lapset. Koira, koti, auto, mökki, korkea koulutus, hyvä työpaikka, harrastuksia ja ystäviä. Elämä on hyvää ja rauhallista.

Hän on aivan varma, että kohta iskee ja lujaa. Häneltä viedään mies, lapsi, koti tai jotain muuta tärkeää ja rakasta.

Hän näyttää varsin rauhalliselta ja tasapainoiselta. Hän kertoo peloistaan tyynesti. Hän on tuntenut näin lapsesta saakka. Koskaan ei kannata luottaa siihen, että elämä voisi olla onnellista. Itse asiassa vaikuttaa siltä kuin onnellisuuden pelko olisi ainoa tae ihanan elämän jatkumisesta.

Ikään kuin jossain joku tai kohtalo antaisi naiselle armonaikaa vain niin kauan kun hän on valmistautunut kohtaamaan ankaran iskun. Heti kun nainen rentoutuu ja uskaltaa olla onnellinen, tämä joku kostaa viemällä kaiken.

En tiedä miten onnellisuuden pelko vaikuttaa läheisiin, mutta ihmisellä itsellään täytyy olla koko ajan aika ikävä olo.

Victoria Stern kirjoittaa Scientific American Mind -julkaisussa onnen pelosta. Hänen mukaansa se yhdistyy usein mielenterveyden ongelmiin. Onnellisuutta pelkäävä on ainakin muita suuremmassa masennusriskissä.

Minulle peloistaan kertonut nainen ei vaikuta minusta lainkaan masentuneelta. Hän on määrätietoinen, tunnollinen, tyytyväinen ja rauhallinen. En tiedä mitä hänen sisällään tapahtuu. Mies ja lapset vaikuttavat onnellisilta.

Naisen lapsuudenkodissa oli alkoholismia ja riitaisuutta. Monen onnellisuutta pelkäävän taustalta löytyy järkevä selitys luottamuksen puutteeseen.

Jos ei lapsena voinut luottaa omiin vanhempiinsa ja tulevaisuuteen, on vaikea uskoa aikuisenakaan, että kaikki menee hyvin. Jos on lapsena vedetty päivittäin matto alta, ei helpolla myöhemminkään usko siihen, että lattiat ja matot pysyvät usein paikoillaan.

Alkoholistiperheiden lapsista ei tule aina räyhääviä juoppoja ja sossupummeja. Usein heistä tulee elämäänsä pienistä paloista tunnollisesti rakentavia yhteiskunnan tukipilareita. He varmistelevat elämää vähän kaikessa. He suojelevat lapsiaan kaikelta pahalta, ja varovat ottamasta turhia riskejä, kuten luottavaisille sinisilmille sopivia tunteita.

Elämässä ei koskaan ole kenellekään takeita siitä, että kaikki menee hyvin. Kuka tahansa, koska tahansa voi silmänräpäyksessä menettää itselleen tärkeimmän asian. Meidän ei kuitenkaan kannata pelätä sitä kaiken aikaa. Sen voi joskus ottaa huomioon, muille sen kohdanneille on annettava tukea ja armoa, mutta tieto elämän arvaamattomuudesta ei saa lannistaa. Muuten ei voi koskaan elää kunnolla.

Nekään jotka ovat uskaltaneet rakastaa täysillä, ja ovat menettäneet onnensa, eivät yleensä kadu rakastaneensa. Jos he jäävät henkiin, he muistavat haikeudella ja lämmöllä, miten saivat kokea jotain tavallista suurempaa, jotain minkä takia kannatti elää.

Are You Afraid of Happiness? -testi kertoo kuinka paljon uskallat tuntea onnea.

http://www.scientificamerican.com/article/are-you-afraid-of-happiness-quiz/


Tunneoppia  18

Aidon rakkauden viisi välttämätöntä ominaisuutta ovat huomio, hyväksyntä, arvostus, hellyys ja salliminen. Kohtuullinen määrä näitä on ainoa määrä, jonka aikuinen tarvitsee ja ainoa määrä jonka toinen aikuinen voi antaa, sanoo psykologian tohtori ja psykoanalyytikko David Richo kirjassaan Viisi asiaa joita ei voi muuttaa.

Ihmisten kannattaisi kuunnella tunteitaan. Ne muodostuvat kehossa. Yleensä teemme kaikkemme niiden tukahduttamiseksi, koska pelkäämme meitä sattuvan tai luulemme muiden pääsevän liian lähelle tai nauravan meille. Psyykkisesti ja henkisesti tervettä ihmistä koskettaa se, mitä muille tapahtuu. Tapahtumat vaikuttavat voimakkaasti, tunteet tuntuvat syvällä ja ne uskalletaan näyttää. Järkähtämättömyys ja kylmyys muita kohtaan ei ole tervettä.

Tapahtumat vaikuttavat ihmiseen haitallisesti, jos hän lyyhistyy tunteisiinsa, menettää henkisen tasapainonsa, jumittuu ajatuksiinsa, masentuu tai vaipuu epätoivoon.

Tunteet ovat ruumiillisia reaktioita ja terveitä synnynnäisiä tekniikoita, joiden avulla voimme käsitellä ongelmia ja keksiä uusia ratkaisukeinoja. Richon mukaan askeettisissa perinteissä yritetään joskus hillitä ja laimentaa tunteita. Tästä on haittaa ihmisen terveydelle. Tunteet täytyy kokea. Ne kehittävät ihmisyyttämme. Asianmukainen reaktio menetykseen on suru, joka usein johtaa vihaan, pelkoon ja lopulta iloon. Vasta tunteen täydellistä hyväksymistä seuraa irti päästäminen.

Monet elävät pään sisällä ja yrittävät älyllistää kaiken. Tunteet ovat fyysisiä, niitä ei voi pelkästään analysoida. Tunteiden ilmaisu vain turvallisessa ympäristössä on terve puolustusmekanismi. Tunteita ei pidä käyttää toisen manipulointiin tai viettelyyn. Tunteiden välttelijät eivät saa koskaan tietää, että tunne harvoin on niin rankka kuin mitä etukäteen pelkää. Vain tunteen läpikäymällä siitä voi vapautua. Pelkäämme järkyttävämme toisia, pelkäämme etteivät he rakasta meitä enää, jos olemme uskollisia itsellemme.

Tunteet eivät ole töykeitä, kiusallisia tai epäkohteliaita, vaikka joillekin on niin opetettu.

Mitä pelkäämme? Pelon vastakohta on innostus. Mistä pelkään innostua? Pelko pakottaa meidät tekemään harkitsemattomia valintoja. Pelko on elettävä läpi. Pään pitäminen kylmänä on elävyyden jähmettämistä. Richon mukaan jotkut käyttävät terapiaa, yrttejä tai joogaa raakojen tunteiden välttelyyn. Pelkäämme että tunteet saavat meidät valtaansa, ikuisiksi ajoiksi. Tunteet ovat tilapäisiä, kuten kaikki muutkin asiat elämässä. Tunteet lähtevät, mutta joskus ajatukset jäävät junnaamaan. Kolmen kohdan harjoitus auttaa tässä: myönnä pelko, salli tunne, toimi. Eli älä jää tuleen makaamaan.

On hyvä oppia erottamaan aidot tunteet niiden esittämisestä. Yksinkertaiset sanat kuten surullinen, suuttunut, pelästynyt tai iloinen kuvaavat perustavanlaatuisia tunteita. Seuraavat sanat vaikuttavat nimeävän tunteita, mutta ovatkin itse asiassa arvosteluja siitä, kuinka toiset ovat meitä kohdelleet: petetty, hylätty, torjuttu, pettynyt, nöyryytetty tai eristetty. Tunteiden löytäminen syyttelyn alta auttaa meitä ottamaan vastuun niistä. Tunteet sekoitetaan usein mielentiloihin. Sen sijaan, että sanoisit ”tunnen itseni yksinäiseksi”, kokeile sanoa ”kun olen yksin, tunnen...” Tunteiden ymmärtäminen auttaa työstämään kokemuksia ja käsittelemään niitä.

Oikeutettu suuttumus pyrkii poistamaan vääryyden, viha pyrkii tuhoamaan väärintekijän. Vihaaja on lakannut uskomasta muihin ihmisiin. Aito raaka tunne syntyy aivojen limbisessä järjestelmässä (kuten suuttumus). Viha ja kateus tekeytyvät tunteiksi ja ne sisältävät tunteita, mutta ovat lähtöisin aivojen myöhemmin kehittyneistä osista ja ovat sosiaalista esittelyä.

Yleensä yksi tunne on hallitsevana tietyllä ihmisellä, oletusasetuksena. Se hallitsee tunne-elämää. Jotkut suuttuvat hyvin vähästä, toiset itkevät, osa kuittaa kaiken naurulla. Useimmin tunnettu tunne on pelko. Se on seitsemän kertaa yleisempi kuin muut tunteet.

Psyykkinen terveys mahdollistaa todelliset ihmissuhteet, joissa voi rakastaa ilman pelkoa. Toiset merkitsevät yhtä paljon kuin me. Itsetuntomme on kytköksissä siihen, miten tyytyväisiä olemme omiin kykyihimme, kuin myös siihen, miten vastaanottavaisia muut ovat meitä kohtaan: saammeko rakkautta ja huomiota. Henkisesti kehittynyt aikuinen ei etsi vastausta vaan merkitystä.

Viisaan miehen ajatuksia, en voi kiistää.

David Richo: Viisi asiaa joita ei voi muuttaa. Basam Books 2011.