Pesäkesä

Taas niityt vihannoivat ja laiho laaksossa. Puut metsän huminoivat ja kaik on kiimassa.

Kaksi keski-ikäistä miestä hoiperteli minua vastaan erään torstai-illan hämärtyessä. Toinen kavereista kailotti onnellisena: ”Hyvää kesää, pakko saada pesää!” Ja toinen visersi rytmissä: ”Tahtoo pesää, ennen kesää!”

Nuori pariskunta oli paneskellut Valtatie kolmosen kupeessa autonsa konepellillä.

Mitä kaikkea täällä tapahtuisi, jos Suomen kesä kestäisi 12 kuukautta?

Onhan tällä lämmöllä nyt jotakin vaikutusta haluihin. Yksi musta koiraslintu (en tunnistanut mitä merkkiä se oli, hävettää) vokotteli muijaansa ja minä kävelin metrin päästä ohi kahden ison koiran kanssa, joista toinen teki syöksyliikkeitä lintuja kohti. Kun todellinen kiima iskee päälle, on kuolemanpelko pientä valuuttaa.

Nyt tähän joku hyvä aasinsilta.

Juhlistin viikko sitten ystäväni polttareita mm. tankotanssitunnilla. Puolessa välissä tuntia ohjaaja riisui legginsit jalastaan ja veti loppuajan pelkissä alushousuissa. Siis pikkuhousuissa. Pikkareissa. Alkkareissa. Siinä sitten leviteltiin jalkoja ja nylkytettiin tankoa jännittäen, jäävätkö pöksyt vakoseen.

Poijjaat tässä on teille hyvä polttari-idea. Olisihan se näkemisen arvoista, kun lauma karjuja valuu tankoa pitkin ja ojentelee nilkkojaan Rihannan S&M-biisin tahdissa.

Itse olen nähnyt kahdenlaista tankotanssimista. Joko siinä on vivahteita katsojan kiihottamisesta tai sitten ei. Uutta linjaa tässä vetää tankotanssin Suomen mestari 2010 Oona Kivelä. Käykää Youtubettamassa. Helvetin fyysistä.

Kirjoitettaessa soi ehkä paras albumi ikinä. Pearl Jam. Ten.