Rakkaus maksaa

  • Mirja Wuokko

Suomalaista työelämää, politiikkaa ja perhe-elämää ruoditaan harvoin tällaisena ideologisena kokonaisuutena kuin mitä ruotsalainen kirjailija, kirjallisuustutkija ja kulttuurikriitikko Nina Björk tekee.

Björk kyseenalaistaa koko länsimaisen maailman tavan syöttää koko ihmisyys kapitalismin alttarille. Elämämme muistuttaa Disney-elokuvaa, jossa uskotellaan, että kun tarpeeksi toivot ja yrität, voit muuttaa oman elämäsi ja löytää onnen.

Björk yrittää kirjassaan Lyckliga i alla sina dagar osoittaa, miten poliitikkoja ja mediaa myöten meille iskostetaan, ettei yhteiskuntaa voi enää muuttaa ja kaikella on hintalappu. Ainoa joka voi ja jonka täytyy muuttua on yksilö. Vasemmistokin on mennyt tähän mukaan. Äänestäjien odotetaan tekevän poliittisetkin valinnat vain oman lompakon mukaan. Paljonko kiinteistöveroni nousee, jos äänestän tätä puoluetta?

Tällaisen kalkyyli-ihmisen koko elämä joutuu hyötypuntariin.

Ihmisiä ei tarvitse aivopestä ulkoa päin mainonnalla ja markkinoinnilla, koska meidät kaikki sosiaalistetaan lapsuudesta asti kapitalistiseen kilpailuun muita vastaan. Markkina-arvosta on tullut sisäinen ääni ja jokainen on oman onnensa seppä.

Suomessa perheen kriisiä ja suurta avioerojen määrää on voivoteltu vuosikymmenet. Yhdeksi syyksi on esitetty naisten taloudellista itsenäisyyttä, mikä varmaan onkin ihan pätevä osatekijä. Kulttuurin muutos kohti tasa-arvoa ja individualismia on myös tuonut mahdollisuuden miettiä omia valintoja henkilökohtaisina ratkaisuina, eikä loukkauksena kirkkoa tai sukua kohtaan.

Mielenkiintoista Björkin kirjassa on hänen näkemyksensä perheen muutoksesta. Ruotsissa on julkaistu runsaasti naisten vapautusideologiaa julistavaa kirjallisuutta. Naistenlehdistä tuttua ”minä olen arvokas ja saan tehdä, mitä haluan” -ideologiaa myydään erilaisina self help -kirjasina, joissa eronneet naiset kertovat, miten ryhtyivät viimein ajattelemaan omaa parastaan ja kuinka se on ihan helvetin oikein. Ja parasta lapsille.

Onnellinen äiti on paras äiti lapselle. Kuulostaako tutulta? Siksi äidin täytyy saada hakeutua johtotehtäviin ja tehdä 15-tuntisia työpäiviä. Ja koska isätkin saavat. Äidin pitää myös hieman rentoutua ja ottaa pullollinen skumppaa ja suunnata viikonlopuksi tyttöjen kanssa kylpylään hoitoihin. Takaisin kotiin palaa tyytyväinen äiti, joka viettää laatuaikaa lastensa kanssa ja jaksaa taas olla perheen parissa puolisen tuntia.

Perheestä puhutaan projektina ja usein naiset kuvaavat olevansa projektijohtajia. Äitien vastuulla on oman palkkatyönsä lisäksi johtaa Oy Perhe Ab:tä ja pitää huolta kaikkien perheenjäsenten menojen aikataulutuksesta. Jos äiti ei laita ruokaa ja siivoa itse, hän ainakin johtaa ja delegoi perheen kaikkia toimintoja. Ruotsalaisten feministien huolena on, miksei naiselle taata samanlaisia vapauksia keskittyä uraan kuin miehille ja miksi projektijohtaja saa vähiten palkkaa.

Vaativaa työtä tekeville pareille onkin tarjolla kaikenlaista kotiapua. Siivoustyön ulkoistamisella on Björkin mukaan ihmisyyttä syövä aspekti. Jokaisen pitäisi siivota omat jälkensä, jotta hän ymmärtäisi elämän kokonaisuutta. (Kuulen puhinaa ja tirskuntaa, mutta ymmärrän vessanpesun arkeen ja ihmisyyden ytimeen ankkuroivan työn idean.)

Feministinä Björk myöntää, että äitien ja isien kesken tasa-arvoinen työelämä on ratkaisematon dilemma. Hän kuitenkin kyseenalaistaa vapautusrintaman naisten koko arvomaailman. Naiset ovat alkaneet ajatella perhettään kapitalismin silmälasien läpi. Mitä minä saan tästä? Miten minä kehityn täällä kotona? Kannattaako minun panostaa perheeseen?

Naisten monopolisoima ikiaikainen tehtävä: tuntea myötätuntoa ja huolehtia muista, on aina ollut aliarvostettu työ. Koulutetut naiset haluavat pois kotoa työelämään, jossa panokset saavat konkreettisen tuotoksen ja hyödyt voi kerätä itselleen. Naiset haluavat miesten maailmaan, mutta kuka hoitaa perheen?

Björkin mukaan rakastaminen, muista huolehtiminen ja kokonaisuuden (perheen) laittaminen oman edun edelle on ihmisen tärkein tehtävä. Muut naiset eivät välttämättä elä tämän ihanteen mukaan.

Perheen huolehtimis- ja rakastamistehtävätkin aletaan yhä useammin ulkoistaa. Päiväkodit ja palvelutalot ovat jo pitkään huolehtineet lapsista ja vanhuksista, mutta myös vapaa-ajan seurustelu perheenjäsenten kanssa vähenee, kun eri sukupolvet voi työntää erilaisten huolehtimis- ja viihdyttämispalvelujen piiriin.

Naisten tunnetaidoista on syytä maksaa työelämässä, kirjoittavat ruotsalaiset feministit. Työelämä onkin feminisoitunut, eli naisellisina pidetyt ominaisuudet, kuten ”tunneäly”, ovat saaneet paljon jalansijaa, kuten myös lempeämpi johtaminen yms. Björk lainaa Eva Illouzin kommenttia Lorealin uudesta rekrytointisysteemistä. Kauneusjätti päätti muuttaa rekrytointiperusteitaan ja painotti älyn sijaan tunteita. Uusien tunnetaitajien vuotuinen myynti oli keskimäärin 91 370 dollaria kovempi kuin vanhojen myyjien. Tunteilla tehdään rahaa, paljon rahaa.

”Aito hymy”, ”aito ystävyys” ja ”aito luotettavuus” ovatkin nykyajan markkinointijargonia. Björkin mukaan osasyy ihmisten pahoinvoinnista ja runsaasta psyyke- ja unilääkkeiden popsimisesta voidaan vierittää ihmisen perustavanlaatuisten syvien tunteiden manipuloinnin harteille. Jos meidän täytyy taata v-mäisen työpäivän lomassa aitoja hymyjä ventovieraille ja usein epämiellyttäville tyypeille, mitä meille jää jäljelle? Missä on ihmisen aito ydin? Eikö aitoja tunteita kuulu kokea rakkaimpien kanssa?

(Nykytyön psyykettä kuluttavasta puolesta on kirjoittanut myös työelämätutkija Anu Järvensivu. Jotkut suomalaiset tutkittavat kokevat tarvetta huumata aidot tunteensa pärjätäkseen työelämässä ja säilyäkseen hengissä.)

Yksityisyyskin on viety markkinoille. Myös Suomessa monilla ihmisillä on ystävinään vain työkavereita ja jotkut seurustelevat vain business-kumppaneidensa kanssa.

Kilpailuyhteiskunta on Björkin mukaan johtanut siihen, ettei koti edes voi olla turvasatama ja rentoutumispaikka, vaikka viikkosiivooja olisi hoitanut putsauksen. Naiset kilpailevat kodin sisustuksella, perheen ulkomuodolla ja onnellisen parisuhteen parametreilla, kuten kuinka monta herkkuaamiaista kannetaan sänkyyn, montako koneellista pyykkiä on saanut miehen pesemään tai millaista eksoottista seksiä on harrastettu viime aikoina.

Björkin mukaan kapitalismin logiikan mukaan naisen myötätunto ja välittäminen johtaa kotona pelkkiin tappioihin (nainen joutuu tekemään kaikki hommat, kuten huolehtimaan muiden tarpeista tai nukuttamaan lapset, koska ”isä ei osaa” tai viitsi), kun taas työelämässä naisen tunneälyä aletaan arvostaa yhä enemmän ja nainen pystyy paitsi rahastamaan, myös keräämään arvostusta ja ihailua menestyksestään. Toisin kuin kotona.

4-vuotias ei välitä äidin tittelistä tai hienoista opinnoista. Pikkulapsi kiintyy siihen, jonka kanssa viettää eniten aikaa. Itse asiassa lapsen maailmassa kotona vieraileva uraputki-aikuinen on sankari, vieraileva tähti ja ihailun kohde. Äidit haluavat olla ihailtuja sankareita, eivät arjen raatajia, joille kiittämättömyys ja huono eläke ovat ainoa palkka.

Björkin lainaamat Rebecka Edgren ja Tinni Ernsjöö Rappe kirjoittavat, että kotona palkatta raatava ja uhrautuva äiti, joka antaa miehen luoda uraa, on yhtä tyhmä sijoittaja kuin vuokramökin vimpan päälle remontoiva idiootti. Lasten takia ponnisteleva äiti ei edes saa koskaan kiitosta. Jos nainen lähtee puolen vuoden ajan töistä aikaisemmin hakeakseen lapsensa päiväkodista, eivät tarhan tädit huomaa mitään, mutta jos isä tulee muutaman kerran hakemaan lapsensa aikaisin hoidosta, hurraavat kaikki hänelle kuin ensimmäiselle kuussa kävijälle. Pyykkiä pesevä tai vaipan vaihtava mies on sankari, mutta samaa hommaa tekevä nainen ei koskaan.

Mikseivät ikiaikaiset tunteet ja uusi parisuhde- ja työelämä kohtaa? William Ogburn keksi käsitteen kulttuurinen jetlag. Naisten koulutus- ja työmenestyksen nopeus on niin valtavaa, etteivät tunteet pysy perässä. Vaikka pohjoismainen nainen käy usein kokopäivätöissä, odotetaan hänen edelleen hoitavan perinteiset lasten- ja kodinhoidolliset työt. Naisen tulisi edelleen olla kodin lämmin hengetär, joka tukee lapsia ja miestään kaikessa, oman aikansa uhraten.

Moderneilla naisilla on ollut kova tarve muuttaa vanhanaikaisia tunnemalleja. Yksi näkyvä alue on avioliitto. Sen sijaan, että avioeroa pidettäisiin epäonnistumisena ja tragediana, ovat nykyfeministit markkinoineet uudenlaista suhtautumistapaa. (Jos avioero on epäonnistumisen merkki, miten voisimme sietää sitä tänä kilpailun ja pakkopärjäämisen aikana? Silloinhan puolet ihmisistä epäonnistuisi elämänsä tärkeimmässä tehtävässä!)

Oletko eronnut? Onnittelut! Nyt alkaa uusi elämä. Minä Itse olen elämäni keskus ja Päähenkilö. Minun Tarpeeni tulevat ensin. Ajattele Itseäsi.

Ja mitä tekee Hyvä Äiti? Näyttää tyttärilleen esimerkkiä. Hyvä äiti ei uhraudu kotiin, vaan kouluttautuu, tekee uraa ja etsii itselleen onnellisen parisuhteen.

Björk on idealisti ja kapitalismi-kriitikko. Hän haluaa naisten menestyvän työelämässä, mutta ei perheen kustannuksella. Björkin tarjoama ratkaisu löytyy miehistä.

Ruotsalaisen kyselyn mukaan miehet eivät juuri kaipaa lisää aikaa lastensa kanssa, kuten äidit tyypillisesti kaipaavat. Björk jakaisi kuitenkin lastenhoidon kumppanien kesken. Näin molempien töiden arvostus kasvaisi ja perheet voisivat paremmin, Björk vakuuttaa.

Miltä kuulostaa?

Nina Björk: Lyckliga i alla sina dagar. Om pengars och människors värde. Wahlström & Widstrand. 2012.

9 kommenttia

Joosa

7.10.2013 18:35

Käsittämätöntä feminististä paskaa. Naisten laajamittaisesta työssäkäynnistä ei ole seurannut yhdessäkään yhteiskunnassa mitään hyvää. Suomessakin kantaväestön keskuudessa perhekoot ovat jokaisessa sosioekonomisessa luokassa pienentyneet. Suomalaiset tulevat kuolemaan sukupuuttoon ja maahanmuuttajat asuttavat tämän kauniin maan. Perhepolitiikassa pitäisi tehdä täyskäännös ja aloittaa kansalliset lisääntymistalkoot, saataisiin lisää onnellisia lapsiperheitä ja vähemmän kilpailuhenkisiä uranaisia. Naistenlehtien feministinen propaganda ja yliopistollinen naistutkimus pitäisi kieltää kokonaan.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
1 + 3 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Ajatukset auki

9.10.2013 04:41

Päin vastoin: artikkelin taustalla olevan kirjoituksen pohjaolettamahan on sovinistinen (ja kapitalismia kritisoiva). Sehän toitottaa ties kuinka monta kertaa, että rakastaminen ja hoivaaminen on nimenomaan naisen luonnollinen ominaisuus ja kapitalismiin hairahtuneet nykynaiset vaan käyttävät sitä väärin eli rahan ansaitsemiseen.

Opetelkaa lukemaan ennen kuin trollaatte. ;)

Franny_Berry

10.10.2013 20:35

Niin varmaankin, jos lukee artikkelin (ja sen taustalla olevan kirjoituksen). Komppasin Joosaa, hyvin vetäsi! :D

miehet töissä

8.10.2013 09:49

Maailman parhaat kokitkin on miehiä. Naiset ovat hyviä lämmittämään mikrolla.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
8 + 1 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

tuuli.hattu80

9.10.2013 09:56

Minä olen hyvin kouluttautunut nainen, mutta töitä tämä pieni kaupunki ei ole minulle pystynyt tarjoamaan. Olkoonkin, että olen ehkä huono, mutta olen siis jäänyt kotiin lapsineni (jossa ei asu isää, vain käy) ja nautin kyllä suunnattomasti kotiäitiydestä ja jopa yksinhuoltajuudesta (minulla on kyllä hyvät avut sukulaisista ja ystävistä apulastenhoitajina. Minulla on lisäksi psyykkinen sairaus, joka tietysti voisi vaikuttaa työntekoon, mutta kotiäitiyteeni se ei ainakaan ole vaikuttanut tai nauttimistani ihanasta, merkityksellisestä arjesta kotona.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
1 + 2 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

shiwan8

20.10.2013 11:10

Lainatakseni ei niin sanatarkasti erästä hemmoa jonka kanssa olen samaa mieltä hyvin harvoin, jos rupeaa laskemaan parisuhteessa sitä mitä itse tekee ja panostaako kumppani yhtä paljon kuin itse panostaa niin pieleen menee joka kerta.

Miksi? No ensinnäkin siksi että ihmisellä on taipumus arvottaa oma panostuksensa korkeammalle kuin toisen, joten toinen joutuu itse asiassa panostamaan enemmän näyttääkseen panostavan yhtä paljon kuin asiaa tarkasteleva osapuoli. Toisekseen, on mahdotonta tietää kaikkea sitä mitä toinen tekee "kulisseissa" ja kuinka paljon eforttia nämä asiat oikeasti vaativat kumppanilta. Jos ei ole objektiivista laskentamahdollisuutta sille, mikä kummankin suhteen osapuolen henkilökohtainen panostus suhteeseen on, sitä ei pidä laskea. Koska sellaista ei ole vielä tähänastisessa historiassa keksitty, se laskeminen on ollut joka kerta virhe.

Ylipäätään tuo ajattelutapa mikä kirjoituksessa vahvasti on esittelyssä on varma tie suhteen tuhoon. Parisuhde on yhteistyötä, ei kaupankäyntiä. Yllä olevien syiden lisäksi kaupankäynnissä on sellainen ongelma, että sen peruslähtökohta on vastakkainasettelu jota taas parisuhteesta ei pitäisi löytyä.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
3 + 3 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Dia

25.10.2013 22:29

Erän fiksu mielenterveyden alan ammattilainen totesi, ettei parisuhteeseen kannata panostaa enempää kuin mitä kokee saavansa siitä. Sillä lisäyksellä, että asioita arvioi rehellisesti ja mahdollisimman realistisesti, kannatan näkemystä hyvin vahvasti. Oma panostus saattaa toki tuntua suuremmalta kuin toisen - ja joskus se onkin. Jos itse pitää lupauksensa ja toinen syö omansa nälkälapsen tahtiin, ei tilanne todellakaan ole kunnossa ja oma arvio miinukselle jäämisestä on aito ja vaatii tilanteen korjaamista.

Samalla tavalla kuin rahaa kannattaa lainata vain sen verran kuin on valmis antamaan suoraan pois, myös parisuhteessa toiseen sijoittamista kannattaa harrastaa niin taitavasti, ettei se ole itseltä pois. Jos haluaa itse tehdä jotain toisen eteen, se on tervettä. Jos haluaa miellyttää toista itsensä/hyvinvointinsa kustannuksella ja/tai saadakseen toisesta irti jotain vasta hyödykettä, se saattaa hipoa jo epäterveen käytöksen rajoja.

Ja jos toinen vain ottaa eikä anna, ei pussaa eikä puhu, niin ehkei sen kanssa kannata vaan olla. Vaihtamalla paranee: oma elämä vapautuu elämiseen eikä toisen vihaamiseen ja muutosyrityksiin sekä kavereille purnaamiseen. Kannattavuutta on mielestäni todella järkevää pohtia myös perhe-elämässä ja ihmissuhteissa ylipäätään. Ihmiset hyväksikäyttävät toisiaan myös tajuamattaan toimivansa epäreilusti, joten tilannetsekkaus ei todellakaan ole pahitteeksi.

Mielestäni omat resurssit kannattaa suunnata omaan onnellisuuteen, kunhan ensin keksii, mistä on itse aidoimmillaan onnellinen eikä huijaa itseään luulemaan olevansa maan päällä muita varten.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
1 + 2 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Dia

25.10.2013 22:37

Onnellinen äiti on varmasti parempi äiti lapsilleen kuin onneton. Onnellinen ihminen ei hajoile pieniin eikä isompiinkaan vastoinkäymisiin, ei oksenna pahaa oloaan ympärilleen ja jaksaa positiivisuutensa voimin sivuuttaa epäolennaisuudet, joista joku onneton tekee elämänsä keskipisteen.

Vastoinkäymisten alle voi hajota tai ne voi tunnustaa ja jatkaa elämäänsä. Avioliitto on muuttnut siinä missä miehen ja naisen yhteiskunnalta saamansa roolitkin. Ei avioero ole mikään epic fail, joka jättää ihmisen naamaan häpeäleiman - päinvastoin, jos ihmiset ovat onnistuneet kasvamaan (liian) erilleen, heidän on terveellisempää irtautua toisistaan ja jatkaa elämäänsä typerien pakkokompromissien ja hammastenkiristystä täynnä olevan pakkokulissiliitos jatkamisen sijaan.

Jos ihminen ei saa kiitosta panoksestaan, hän turhautuu. Fiksu ihminen ymmärtää lakata panostamasta turhaan, tai hankkii arvostuksensaantinsa toisaalta tai keksii jonkin muun ratkaisun, jolla voi korottaa elämänsä tasoa. Loppuunpalaneet jäävät vellomaan rutiineihinsa, mutta lisäksi alkavat vihata elämäänsä, maailmaa ja lopulta myös sitä, minkä tekemistä jatkavat.

En näe mitään pahaa siinä, että ihminen toimii oman hyvinvointinsa eteen. Sitähän ei tarvitse tehdä kenenkään muun kustannuksella.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
8 + 1 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Kommentoi kirjoitusta

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
1 + 1 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi