Suhteet & seksi

Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on suomalainen.

Mikä saa suomalaisen pettämään?  2

Väestöliiton elokuun tietovuodossa tutkimusprofessori Osmo Kontula paljastaa mikä motivoi suomalaisen uskottomuuteen. Sinänsä uskollisuus on parisuhteen megatrendi, eikä puolisoa petetä menneiden vuosikymmenten tyyliin mieluiten ollenkaan.

Aiemmin miehistä noin 40 prosenttia ja naisista noin kolmannes sortui seksiin vieraissa lakanoissa. Nyt suurin osa yhä harvemmaksi käyvistä pettäjistä kertoo kysyttäessä avoimesti kannattavansa mahdollisuutta rinnakkaissuhteisiin.

Ensimmäistä kertaa vuonna 2015 suomalaisilta kysyttiin FINSEX-tutkimuksessa syytä pettämiselle. Miehillä ja naisilla on vähän erilaiset syyt syrjähyppyyn.

Miehiä motivoi eniten eteen tullut houkutteleva tilaisuus. Miehistä 45 prosenttia ja naisista noin kolmannes oli tarttunut tällaiseen mahdollisuuteen. Naisia yleisimmin motivoiva syy uskottomuuteen olivat ongelmat omassa parisuhteessa. Tämän kertoi syyksi naisista 39 ja miehistä 16 prosenttia.

Naispettäjistä neljännes oli rakastunut uuteen kumppaniin. Miehistä vajaa kymmenen prosenttia rakastui yhtäkkiä toiseen naiseen.

Puolison haluttomuuteen viittasi miehistä 28 ja naisista 20 prosenttia. Joka neljäs ei oikein osannut kertoa selvää motiivia pettämiseen (M 27%, N 23%). ”Se vain tapahtui.”

Kontulan mukaan pettämisen syyt voi pelkistää näin: naisten syyt pettää liittyvät suhteeseen ja tunteisiin, miesten hairahtumisen motiivina on usein seksiin tai tiettyyn tilanteeseen liittyvä asia.

Osa pettäjistä oli pahoja sarjapettäjiä. Suhteita saattoi olla kymmeniä.

Vaikka suurin osa suomalaisista haluaa nykyään uskollisen parisuhteen, jotkut kaipaavat jatkuvaa vaihtelua seksikumppaneihin. Seurustelusuhteen alussa kannattanee selvittää kumpaan leiriin potentiaalinen puoliso kuuluu.

Sanonta ”kerran pettäjä, aina pettäjä” näyttää nimittäin pitävän aika hyvin paikkansa.


Onko meillä maailman turvallisuushakuisimmat miehet?  5

Sosiaalipsykologian professori Klaus Helkama on tehnyt merkittävän uran arvojen tutkijana. Hän julkaisi Suomalaisten arvot: Mikä meille on oikeasti tärkeää -teoksen tämän vuoden alussa (SKS 2015).

HS julkaisi kirja-arvostelun Helkaman kirjasta vasta tänä kesänä ja nosti kirjan tärkeimmäksi löydökseksi suomalaisen erikoisuuden: ainoana kansana koko maailmassa suomalaiset miehet ovat maamme naisia turvallisuushakuisempia.

Voiko tämä olla totta?

Minulle tulee mieleen kotiseuduilleen jämähtävät uuninpankopojat, tai suomalaisten miesten usein aika perinteinen arvomaailma.

Miten tämä turvallisuushakuisuus ilmenee? Haluna elää tavallista rauhallista elämää?

Suurin osa suomalaisista naisistakin haluaa varmaan elää tavallista rauhallista elämää? Eikö tavallinen elämä ole suomalaisuuden ydin?

Lisää aiheesta:

http://www.epressi.com/tiedotteet/tiede-ja-tutkimus/arvotutkimus-osoittaa-suomalaisten-rehellisyys-ei-ole-pelkka-myytti.html

http://www.studio55.fi/hyvinvointi/article/suomalaisten-tarkeimmat-arvot-eroavat-muista-eurooppalaisista/4715256


Suomalaisen miehen tunne-elämä on normaali  2

Suomessa miehiä syytetään puhumattomuudesta. Osin puhumattomuus on harhaa, sillä moni suomalaismies on erittäin hyvä viestimään myös verbaalisesti.

Myös käsitys siitä, että mitä enemmän puhetta, sitä onnellisemmat ihmiset, on toiveajattelua. Aina puhe, etenkään puheen määrä, ei korreloi hyvinvoinnin kanssa.

Harvemmin kukaan on ajatustenlukija, ja ihmissuhteissa on toki syytä kertoa omista tarpeistaan, toiveistaan ja tunteistaan muille ihan ääneen.

Ihmisen joutuessa vaikeaan elämäntilanteeseen, hänellä saattaa olla tarve selvittää asioita myös itsekseen. Hän ehkä tarvitsee kumppanin tai ystävän tukea, mutta tuen ei välttämättä tarvitse olla jatkuvaa höpötystä.

FM Ira Virtasen Tampereen yliopistossa helmikuussa 2015 julkaistu puheviestinnän väitöskirja "Supportiivinen viestintä suomalaisten miesten ystävyyssuhteissa" kertoo ilahduttavasta asiasta: suomalaiset miehet eivät aina jää vaikeuksissa heitteille.

Miesten ongelmana on pidetty huonoa tunteiden hallintaa ja niistä viestimistä. Yleinen käsitys on ollut, että suomalainen mies on tunteineen hukassa ja hyvin yksin.

Ira Virtasen tutkimuksessa selvisi, että suomalainen mies osaa antaa hyvää tukea ystävälleen: "suomalaisten miesten läheisissä ystävyyssuhteissa kuunnellaan ja viestitään myötätuntoa, rohkaisua ja huolenpitoa".

Miesten mielestä jokaisen ongelmat ovat yksilöllisiä, ja jokaisen miehen tulisi säilyttää itsemääräämisoikeus elämäänsä. Ongelmiin joutuneen miehen tulee itse saada päättää, millaista tukea hän tarvitsee, ja puhutaanko ongelmista vai ei. Miehen tulee myös saada valita, miten ongelmista mahdollisesti puhutaan.

Toisen elämään tunkeminen ja neuvojen tuputtaminen ei kuulu suomalaismiehen mielestä hyvään ystävyyteen.

Miehet toivovat tukea tarvitsevan ystävän pääsevän elämässä eteenpäin ja saavan tunteensa hallintaansa. Vaikeatkin tunteet ymmärretään, mutta niistä on päästävä yli.

Miesten tuki on usein läsnäoloa ja neutraalina tukihenkilönä pysymistä. Rinnalla seisovat ystävät haluavat toimia kuin peileinä vaikeassa tilanteessa. He haluavat ankkuroida kaverinsa todellisuuteen.

Miesten välisissä ystävyyssuhteissa on tärkeää viettää aikaa yhdessä ja tehdä mukavia tunteita herättäviä asioita. Aktiivinen kuunteleminen ja asioiden uudelleen arviointi neutraalisti koetaan tärkeäksi. Eläytyminen toisen kokemuksiin ja tunteisiin on tärkeää, vaikkei olisi itse kokenut samaa.

Suomalaismies arvostaa rehellisyyttä ja aitoutta, ja mitä läheisemmästä ystävästä on kyse, sitä rehellisempää ja suorempaa palautetta voi toiselle antaa.

Virtasen mukaan suomalaismies ei eroa tunne-elämältään ja tuen antamisen ja saamisen tavoiltaan merkittävästi muunmaalaisista miehistä - tai naisista.

Tutkimus osoittaa siis, että myös suomalaismies on ihminen. Tämän melkein kaikki jo varmaan tiesivätkin, joten voimme siis alkaa puhua miehistä kuin ihmisistä.


Yhden saksalaisen mielipide suomalaisesta tasa-arvosta  14

Maamme vientivaltti ja suuri ylpeyden aihe, sukupuolten välinen tasa-arvo, nähdään uudessa valossa Roman Schatzin kirjassa Voi maamme, Suomi.

Schatz sivaltelee suomalaisia naisia epänaisellisesta ulkonäöstä, ja syyttää naisia miesten aliarvioimisesta ja isien vähättelystä. Toisaalta suomalainen nainen on hänen mukaansa luotettava kumppani ja ahkera hoitamaan miehenkin asiat, kuten tärkeät päätökset (!), jolloin miehen verenpaine saattaa alentua.

Suomalainen nainen on kova ja käytännöllinen, mikä on toisaalta välttämätöntä hengissä pysymisen kannalta tässä ilmastossa ja kulttuurissa.

Suomalaisnaisten hoivavietissä on jotain vikaa. Schatzin mukaan suomalaislapset laitetaan jo 1-vuotiaina päiväkotiin kuten entisessä itäblokissa. ”Näin muksuja vieroitetaan jo varhain perheistään, he käyvät samaan aikaan infektiotaudit läpi ja heistä tulee ryhmäkuria noudattavia kansalaisia.”

Vanha suomalainen talonpoikaiskulttuuri, jossa nainen vastaa kodista ja mies ulkotöistä, on edelleen voimassa.

”Vieläkin Suomessa käytetään sanaa ulkoruokinta silloin, kun ukolla ei ole asiaa omin käsin rakentamaansa taloon. Jos on pakko asua Suomessa, se kannattaa tehdä naisena.”

Suomessa saa harrastaa miehiin kohdistuvaa seksismiä, mutta naiset raivostuvat heihin kohdistuvasta seksismistä. Schatzin mukaan mies joutuu melkein vankilaan, jos kehuu naisen ulkonäköä.

Rakkauselämämme on aneemista.

”Suomen naiset ja miehet tuijottavat toisiaan yhä turhautuneemmin, epäluuloisemmin ja vainoharhaisemmin. Sekä naiset että miehet kaipaavat kyselyiden mukaan enemmän seksiä, mutta silti tarjonta ja kysyntä eivät kohtaa toisiaan.”

Tuntuuko tutulta?

”Suomalaismiehet eivät vaivaudu näyttämään naisilleen muita tunteita kuin vihaansa. Siksi suomalaisnaiset eivät vaivaudu ottamaan miestensä muita tunteita vakavasti tai ylipäätään edes huomioon.”

Kuulostaa julmalta.

Ja lopputuloksena Schatz kiteyttää maamme tilanteen näin:

”Suomi ei oikeastaan ole tasa-arvoinen yhteiskunta, vaan hyvin pitkältä kädeltä ja hyvin pitkälle kehittynyt matriarkaalinen järjestelmä, jossa on vielä puhtaita sovinismin saarekkeita ja macho-reservaatteja.

Nykyään suomalaiset miehet tarvitsevat paljon enemmän suojelua, rohkaisua ja huolenpitoa kuin heidän naisensa.”

Roman Schatz: Voi maamme, Suomi. Johnny Kniga Kustannus 2014.


Kaksikulttuuriset avioliitot  13

Kannattaako naida ulkomaalainen? Paljonko kahden kulttuurin liitoissa riidellään?

Väestöliiton vuoden 2012 Perhebarometri on omistettu ulkomaalaisen naineille suomalaisille.

Johtaja Anna Rotkirch Väestöntutkimuslaitokselta kertoo raportin esipuheessa, että tutkijat ovat tehneet uraauurtavaa tutkimusta: kahden kulttuurin liittoja ei ole aiemmin tutkittu edustavalla kyselyaineistolla.

Vain muutama prosentti suomalaisista elää kahden kulttuurin avioliitossa, mutta uusista liitoista jo kahdeksan prosenttia on kaksikulttuurisia. Helsingissä osuus on kaksinkertainen.

Kanta-Hämeessä ja Etelä-Pohjanmaalla mennään harvoin ulkomaalaisen kanssa naimisiin. Ulkomaalaisten kanssa avioituvat useimmin Uudenmaan naiset ja Etelä- ja Pohjois-Karjalan, Kainuun sekä Itäisen Uudenmaan miehet.

Ulkomaalaisen naivat ovat useammin hyvin korkeasti tai matalasti koulutettuja. Kaksikulttuuriseen liittoon menevät suomalaisnaiset ovat tavallista pienituloisempia.

Suomalaismiesten ja -naisten ulkkiliitot ovat täysin erilaisia. Puolisoiden syntymämaat, avioitumisikä ja avioliittohistoria eroavat toisistaan.

Suomalaiset miehet naivat pääsääntöisesti Thaimaasta, Virosta ja Venäjältä tulleita. Suomalaisnaiset suosivat vähän laajempaa kirjoa.

Suomalaismiehet menevät ulkomaalaisen kanssa naimisiin keskimääräistä avioitumisikää vanhempina. He ovat usein eronneita tai leskiä. Moni muodostaa uusperheen.

Ulkomaalaisen miehen kanssa avioituvat suomalaisnaiset ovat taas keskimääräistä useammin ensimmäisessä liitossaan ja avioituvat normi-iässä.

Ulkkipuolisoon on useimmin tutustuttu ulkomailla töissä tai opinnoissa, harvemmin reissuilla. Kaksi kolmasosaa houkuttelee puolison Suomeen, noin kolmannes on löytänyt ulkomaalaistaustaisen puolisonsa Suomesta.

Väestöliiton tutkimuksessa pika-avioliitot olivat harvinaisia. Suurin osa pareista oli seurustellut pitkään ennen naimisiinmenoa. Pika-avioliitot olivat yleisempiä, jos puoliso tuli vähän kehittyneestä maasta.

Suomalaiset miehet opettelevat harvoin ulkomaalaisen vaimonsa kielen. Suomalaisnaisista taas valtaosa osaa vieraskielisen miehensä äidinkieltä sujuvasti tai kohtalaisesti. Melkein 80 prosenttia Suomeen avioituneista ulkomaalaisista osaa kotimaisia kieliä, naiset useammin kuin miehet.

Täyssuomalaisissa avioliitoissa uusperheiden osuus on alle kymmenen prosenttia, mutta Väestöliiton aineistossa kaksikulttuurisissa perheissä uusperheet olivat aika yleisiä (23% perheistä).

Ulkomaalaispuolisot ovat harvoin hyvin nuoria. Ulkomaalaistaustaiset siipat ovat hyvin koulutettuja: yli 80 prosenttia on suorittanut keski- tai korkea-asteen tutkinnon.

Kaksikulttuurisissa avioliitoissa riidellään enemmän kuin suomalaisissa liitoissa. Myös avioeroajatukset ovat tavallista yleisempiä. Siitä huolimatta suurin osa kaksikulttuurisissa liitoissa elävistä on yhtä tyytyväisiä tai tyytyväisempiä liittoihinsa kuin suomalais-suomalaiset parit.

Kaksikulttuuristen parien lähipiiri on suhtautunut liittoon neutraalisti tai myönteisesti. Viranomaiset sen sijaan laittavat kapuloita rattaisiin stressaavilla, monimutkaisilla ja hitailla toimillaan, varsinkin kehitysmaista tulevien puolisoiden kohdalla.

Jotkut suomalaiset kertovat ulkomaalaisen puolisonsa kohdanneen rasismia. Syrjintää esiintyy erityisesti suurissa kaupungeissa ja pääkaupunkiseudulla, vaikka maaseudulla on kaikissa asennetutkimuksissa oltu nuivempia vierasmaalaisia kohtaan .

Kaksikulttuuriset parit suunnittelevat asuvansa Suomessa vielä viiden vuoden päästä. Eniten muuttohaluja on akateemisesti koulutetuilla.

Työntöä Suomesta aiheuttavat vaikeus löytää oman alan töitä, ilmasto, hankala kieli, lasten kieli- ja kulttuurikasvatus sekä joidenkin suomalaisten nuivuus ja rasismi. Myös ruoka ja surkeat, hitaat ja epäluotettavat terveyspalvelut saivat miinusta.

Ulkomailla syntyneiden miesten on vaikea löytää ystäviä Suomesta. Erityisesti brittimiehet kokivat näin. Saksasta ja Venäjältä tulleet naiset ovat myös tyytymättömiä. Maaseudulla ystävyyssuhteet koettiin antoisammiksi kuin muualla.

Ihmissuhteet, työ, opiskelu, hyvä koulutusjärjestelmä ja turvallisuus pitävät Suomessa.

Tutkijoiden mielestä sopeutuminen Suomeen ei ole kiinni vain yksittäisten parien nokkeluudesta, halusta tai joustavuudesta. Myös ympäristön tukea tarvitaan liiton onnistumiseksi.

Millaisia kokemuksia teillä on kaksikulttuurisista liitoista?

Perhebarometri 2012: Rakkautta, rikkautta ja ristiriitoja. Suomalaisten solmimat kaksikulttuuriset avioliitot. Lassi Lainiala ja Minna Säävälä. Väestöliitto. Väestöntutkimuslaitos – Katsauksia E 46/2012.