Pupunde tekee toista aamiaista.
Pekonivoileipiä. Pupu ei ole turhaan saanut lempinimeä ”Hobitti” ja ”AinaNälkä”.
Pupu pystyy syömään isonkin miehen pöydän alle. Pupunde nauttii elämästään. Pupu halusi lampaankyljyksiä mutta niitä ei nyt sattunut olemaan lähipiirissä.
Kun olimme nuorempia ja elimme sellaisessa avoimessa kolmiodraamassa jossa oli satelliittipersoonia (eli kiertäviä poika- ja tyttöystäviä) niin Pupundella oli toinenkin lempinimi ”AinaMärkä”. Tällä tarkoitettiin, että jos joku oli todellakin aina valmis seksiin niin se oli Pupunde.
Tämä tietenkin koski hyvin rajattua henkilögalleriaa. Pupunde kun on nirso. Nirsoista nirsoin xenofiili (henkilö joka saa kiksinsä vaan friikeistä).
Mutta nyt on aamu kohdallaan kun Pupundella on toinen aamianen edessä ja hyvä kirja kädessä.
