Monet ovat huolissaan ainoan lapsensa sosiaalisista suhteista. Miten hän oppii pärjäämään ikätovereiden seurassa? Osaako pitää puolensa? Tuleeko liian itsekeskeiseksi? Miten oppii ottamaan muut huomioon?
Ainoan lapsen sosiaaliset taidot ovat useimmiten hyvät. Ainut on tottunut olemaan aikuisten seurassa. Hänelle on puhuttu kuin ihmiselle ja hän on päässyt moniin sellaisiin paikkoihin mukaan, mihin sisarussarjaa ei olisi raahattu paikalle.
Ainoan lapsen kitkakohta ovatkin omat vanhemmat. Ainokainen on yleensä läheinen vanhempiensa kanssa. Perhe elää triangelina. Vanhemmat eivät yleensä sysää ainokaistaan yhtä selvästi loitommalle rakkaudestaan kuin lapsilaumaa kaitsevat parit.
Ainoa ei voi saada samanlaista murrosikää kuin lapsikatraassa kasvava. Mitä järkeä edes kapinoida vanhempia vastaan? Tuntuu nololta.
Ainoa lapsi on Silmäterä, ainokainen, rakkain lapsi, jolle ei saa tapahtua mitään pahaa. Vanhemmat ovat joskus ylisuojelevia.
On varottava uimista, liikennettä, pahoja ihmisiä, tapaturmia, riskinottoa. Ainokainen ei saa olla myöhään ulkona. Eikä hän saa joutua huonoon seuraan. Vanhemmat vahtivat häntä haukkana.
Vanhempien suurin pelko on ainoan lapsensa menettäminen.
Kuolemanpelko niskassaan ainokainen yrittää selvitä nuoruudesta läpi tyylikkäästi ja sovussa. Pian häneltä odotetaan hyvää koulutusta ja perheen perustamista. Ainoa lapsi on vanhempiensa ainoa toivo päästä isovanhemmiksi.
Ainoan lapsen taakkana on kantaa yksin vanhempiensa kaikki rakkaus, kaikki toivo ja kaikki menettämisen pelko.