Ja tapahtui niin päivinä, että baarin valomerkiltä kävi käsky, että kaikkien ihmisten oli kotiin lähdettävä.
Tämä valomerkki oli jokailtainen ja tapahtui lain määräämänä.
Ja kaikki ihmiset ryömivät ulos baarista, suurin osa muualle kuin omaan kotiinsa.
Niin Kerttukin lähti yksinänsä ei kenenkään pantavaksi Corona Baarista, Kampin kaupunginosasta, ulos sateeseen, jonka nimi tunnetaan myös Esterin perseenä, sillä niin kovasti tuli vaakasuorassa suoraan hänen silmäänsä vettä.
Tapahtui Kertun ulkona ollessa, että eksymisen aika tuli.
Ja hän eksyi ja sade kapaloi hänet ja pani suuren kyrvän hänen otsaansa, koska hänelle ei ollut paikkaa taksissa.
Sillä seudulla oli yksinäinen, viisikymppinen mies kulkuneuvollaan liikkeellä.
Niin Kertun edessä pysähtyi auto, ja autonvalot loisti hänen ympärillään, ja hän pelästyi suuresti.
Mutta mies sanoi hänelle: ”Älkää peljätkö; sillä katso minä ilmoitan sinulle suuren ilon. Voin ajaa sinut autollani Rautatieasemalle, joka on keskustan kaupunginosassa, ihan tässä lähellä.”
Ja tämä on teille merkkinä; Kerttu oli ottanut vahingossa puoliksi tyhjän siiderilasin mukaansa, ja hän kapaloi koko tuopin kainaloonsa ja puristi sitä siellä turvana raiskaajien varalle iskettäväksi vinksahtaneen runkkarin naamaan.
Yhtäkkiä alkoi mies jutella niitä näitä Kertun kanssa heidän vielä ollessaan matkalla määränpäähänsä.
”Kunnia olkoon opiskelijalla ja tämän köyhällä elämällä, jota kohtaan minulla on hyvä tahto. Ylistetty olkoon lisätienisti, jota tässä nyt kaikessa miehuudessani teille tarjoan.”
Kerttu painoi nämä sanat syvälle sydämeensä, mutta ei siltikään ymmärtänyt, mistä on kyse vaan availi nahkakukkaroaan maksaakseen korvauksen hyväntahdonmatkasta.
Ja siinä samalla tarjoutui mies antamaan Kertulle omasta pussistaan eikä Kerttu nähnyt siinä mitään järkeä; kuin paimen antaisi häpykarvansa lämmikkeeksi tuuheaturkkiselle lampaalle.
Yhtäkkiä oli Kertun päässä joukko taivaallisia viisaita ajatuksia, jotka selvensivät miehen haluavan Kertun koskevan mulkkuunsa armollista lisätienistiä vastaan.
Juuri sillä hetkellä, keskustan kaupunginosassa, Rautatieaseman vieressä, Kerttu sulki rahakukkaronsa eikä antanut miehelle killinkiäkään vaan kieltäytyi kohteliaasti tarjouksesta ja poistui miehen luota auton sisältä yöbussiin.
Ja katso, Kerttu ei peljännyt tätä seksinnälkäistä miestä, joka kuitenkin visusti piti mulkkunsa housuissaan eikä koskenutkaan Kerttuun vaan asiallisesti esitti asiansa ja vei Kertun määränpäähänsä.
Mutta kaikki jotka tämän kuulivat, ihmettelivät ja kauhistelivat sitä, miten Kerttu oli tuntemattoman miehen kyytiin hypännyt ja ilmoittivat sen sanan, että sai olla jumalauta viimeinen kerta.
Ja niin oli äitikin jo lapsena opettanut.
Olkoonkin tämä Kertun varoittava sana jokaiselle yön pimeydessä kulkevalle, että älkää tehkö ja hypätkö kyytiin, jos se ei tuttu ole vaan vieras, sillä paha asuu ihmisessä vaikkei Kertun onneksi tässä miehessä asunutkaan.
Vaginan oma tahto ja rauha olkoon kanssanne älkääkä sitä rauhaa häiritkö.
Koskaan.