Kännykän sielunelämää ja itkuraivarit

Vanha kännykkäni on kosahtamassa, joten tossa noin viikko sitten päätin nuoren miesmyyjän ympäripuhumana ostaa uuden ja vaihtaa samalla sellaiseen pakettiliittymään. Valittavana oli neljä kännykkävaihtoehtoa, joista tietenkin ulkomuodon vuoksi valitsin sen…

Vanha kännykkäni on kosahtamassa, joten tossa noin viikko sitten päätin nuoren miesmyyjän ympäripuhumana ostaa uuden ja vaihtaa samalla sellaiseen pakettiliittymään. Valittavana oli neljä kännykkävaihtoehtoa, joista tietenkin ulkomuodon vuoksi valitsin sen kalleimman. Pakettisopimuksen mukaan kännykälläni ei kahteen vuoteen voi käyttää muita SIM -kortteja kuin sitä pakettiin kuuluvaa, joten jouduin viikon odottelemaan liittymän aukeamista, jotta pääsisin innolla leikkimään uudella lelullani. Kavereita ja puolituttuja, ja näin ollen puhelinnumeroitahan minulla on paljon, joten ystävällisesti liikkeen nuori miesmyyjä minulle neuvoi kopioimaan vanhassa puhelimessa tiedot Sim kortilta toisella, ja minä ajattelin kas kuinka helppoa, ihme kun en itse tajunnut…

Nooh, eilen klo 16.23 sitten piti liittymäni ja puhelimeni aukeutua (suomeako??) käyttökuntoon. Innolla jo tuntia aikaisemmin muuttelin puhelimen asetuksia, tallentelin kalenterimerkintöjä ym. Vaihdoin myös oletus PIN -koodin ja suojakoodin omavalitsemiini. Noh, siinä sähläillessäni onnistuin sitten näpytellessäni uutta suojakoodia näppäilemään sen molemmilla kerroilla jotenkin virheellisesti, ja tämän jälkeen menin tietenkin sulkemaan puhelimen.

Kas kun avatessani uudestaan puhelinta, se kysyy PIN koodin jälkeen suojakoodia, ja näpyteltyäni sen (jonka piti olla sama kuin vanhan PIN koodini) puhelin väittää, että suojakoodi virheellinen. Ei auta vaikka kokeilen mitä variaatioita tahansa, puhelin ei suostu aukeamaan. No ei kun liikkeeseen, ja sieltä läheisimpään nokiahuoltoon jossa ei saada puhelintani auki, vaan se pitää lähettää jonnekkin kauas aukaistavaksi. Ja niillä siellä kaukana menee kaksi viikkoa ennen kuin ne saavat uuden puhelimeni auki ja se tulee vielä maksamaan rutosti.

Tässä vaiheessa vitutustaso oli jo taivaissa ja itkuraivarit tekivät tuloaan. Varsinkin kun ei yksi ongelma riitä vaan niitä pitää tulla kerralla useampia. Vanhan liittymäni piti sulkeutua tunnin päästä uuden avauduttua, ja siinä ajassa olisi pitänyt saada puhelinnumerot ym vaihdettua kortilta toiselle. Kun tajuan, että vanhassa puhelimessani on suojakoodi päällä. Suojakoodin olen asettanut tuohon vanhaan puhelimeeni kaksi vuotta sitten. ARVATKAA MUISTINKO SITÄ ENÄÄ!!! Ei kun odotellessani tietoa nokiahuollosta, saavatko uuden puhelimeni auki kirjoitan ranne tulessa numeroita paperille. Kun rannetta särkee tarpeeksi, alan lähettämään uuteen liittymääni käyntikortteja ja lopulta luovutan ja toivon ettei liittymä sulkeutuisikaan niin nopeasti jotta saisin siirrettyä numerot yhden komerossa maanneen ikivanhan puhelimen avulla kortilta toiselle ja kulla kulla, kirjoittaminen ja käyntikortit olivat turhaa stressin aihetta…

Päästyäni nokian huoltoliikeestä pihalle itkuraivarit ovat totisinta totta. Soitan ystävälleni kyyneleet silmistä valuen ja hampaat irvessä ja kerron mitä minulle tapahtui. Ok näin jälkikäteen ja varsinkin kirjoitettuna kuulostaa aika huvittavalta ja ehkä lapselliseltakin tuo reagointitapa, mutta tällainen olen. Kun ottaa tarpeeksi päähän ja pinnistelen pysyäkseni ystävällisenä ja rauhallisena niin sitten viimein räjähtää oikein kunnolla. Että näin…