Nostanpa tännekin ajatuksen jota olen pyöritellyt mielessäni usein ja joka tuli vuodatettua tuonne yleiskeskustelun Filosofia-ketjuun:
Eli tekeekö ihminen KOSKAAN mitään muista kuin itsekkäistä vaikuttimista? Helppo tietysti sanoa, että rakkaittensa puolesta tekee mitä vaan, mutta mikä siinäkin on se syvin motiivi? Onko oman hyvän mielen tavoittelulla mitään tekemistä asian kanssa? Jos autat mummon kadun yli, niin miksi teet sen? Siksi että haluat auttaa? Mutta miksi haluat? Eihän ihminen voi kokea mitään muualla kuin omassa päässään. Jopa toisten auttamisen tuoma hyöty on koettavissa vain oman pään sisällä.
Olen sitä mieltä, että vilpittömimmänkin rakkauden perimmäinen tarkoitus on evoluution ihmisen aivoihin kehittämä eläimellinen itsekkyys. Sitä ei varmaan kuitenkaan kannata ihan hirveästi mielessään pitää, tai aina edes tunnustaa itselleen. Parempi on vaan pyrkiä tekemään hyvää ihan vilpittömästi.