Hyvää juhannusta kaikille. Tää on aikuisikäni ensimmäinen juhannus selvin päin. Tuntuu hyvältä kun ei tarvitse juoda. Ei tee yhtään mieli mitään alkoholipitoista. Ainoa mikä vaivaa on aikuisen seuran puute. Parin kaverin kanssa on soiteltu mutta ei se korvaa läsnäoloa. Onneks on lapset ja niiden kanssa lähdetään kokkoa katsomaan illalla. Silti vähän haikea olo… Tällaista on juomisella pilattu elämä. Tätä sain kun tilasin. Surullista, mutta järki tietenkin sanoo että suunta on vain parempaan päin.
Kun sais kelattua elämäänsä kuukauden-pari eteenpäin. Näkis sitten mitä selväpäisyydestä seuraa. Olen varma, että parempaa ja olen varma että loppukesästäkin olen raitis. Silti tää on nyt vähän raskasta. Ei juomattomuus, vaan sen ymmärtäminen mitä kaikkea on juomisella tuhonnut. Onko se lopullista? En tiedä. Haluaisin tietää sen heti.