Mitäs nyt sitten aion tehdä tajuttuani tilani? Ainakin lopetan juomisen (yllätys yllätys :D). En usko sen olevan vaikeata. Olen ennenkin pystynyt pitämään pitkiäkin taukoja. Jos se tuntuu vaikealta niin sitten haen lääkkeet. Mutta siis kun ongelma on ollut se, että kun aloitan niin en osaa lopettaa, joten jos jättää aloittamatta niin eiköhän se sillä tavalla onnistune…
Paha mieli on edelleenkin, häpeä ja itsesyytökset vaivaavat. Hävettää sekin miten olen joskus melko ivallisesti puhunut niille jotka ovat kamppailleet samojen ongelmien kanssa. En ymmärtänyt asiaa silloin, mutta nytpä ymmärrän. Sori teille joita olen loukannut tietämättömyyksissäni.
En silti pidä alkoholismia sairautena, vaan pikemminkin luonteen heikkoutena. Sairautena asia olis tietenkin helpompi kestää, koska eihän sairaudesta ketään voi syyttää… Mutta mä syytän vain ja ainoastaan itseäni ja omaa tyhmyyttäni. Eilen mielessä pyöri jopa itsetuhoisia ajatuksia, mutta niihin en enää halua palata. Kun käy pohjalla, niin suunta on vain ylös päin. Klisheistä ehkä, mutta totta. Joka tapauksessa tuntuu, että minulla on nyt hyvä mahdollisuus panna elämääni ainakin tältä osin kuntoon. Korjaan yhden asian kerrallaan, aloitan tästä tärkeimmästä ja katsotaan sitten mitä muuta menee remonttiin myöhemmin.