Yöllä heräilin muutaman kerran ja mietiskelin asioita. Löysin tavallaan uuden syyn elämälle. Mun pitää ottaa entistäkin enemmän vastuuta lapsistani, näyttää heille, että muunkinlaista elämää on olemassa ku se mitä näkevät äitinsä luona. Ns. ”normaalia elämää”.
Lisäks nousi pintaan sellainen terve viha, joka antaa voimaa. En haudo mitään kostoa, mutta en myöskään aio suoda exälleni sitä iloa, että romahtaisin lopullisesti. Aion selvitä voittajana.