Jos sinulla työtoveriesi kanssa olisi oikeus vaatia työnantajaltasi suurehkoa rahasummaa, joka lämmittäisi samaan tyyliin kuin housuun kuseminen, niin tekisitkö niin?
Työtoverini pohtivat tällaista, koskapa voi olla, että erään typerän sopimuspykälän takia meille ilmeisesti kuuluisi yksi korvaus, jota ilmankin olemme olleet varsin tyytyväisiä. Jotkut aikovat nyt lyhytnäköisesti vaatia työnantajaamme maksamaan tämän korvauksen, takautuvasti usealta vuodelta. Tämä merkitsisi yksittäiselle työntekijälle sinänsä ihan mukavaa pottia. Sellaista hyvän etelänmatkan hintaa puhtaana käteen suunnilleen. Työnantajallemme tämä merkitsisi erittäin pahaan aikaan tulevaa todella isoa menoerää.
Olen yrittänyt, oman vähäisen arvovaltani peliin pistäen, jaella porukoille jäitä hattuun: vaikka jonkun pykälän mukaan jotain rahaa voisimme saadakin, niin eikö meitä ole kohdeltu kuitenkin hyvin? Eikö meille koko ajan makseta paljon isompaa liksaa kuin mitä liittojen sopimukset edellyttävät? Emmekö ole olleet tilanteeseemme tyytyväisiä tähänkin asti? Pitääkö meidän purra kättä joka meitä suhteellisen anteliaasti on kuitenkin ruokkinut?
Jos sopimus on selkeästi normaalin oikeustajun vastainen, niin pitääkö näiden AY-puupäiden kusta (paperiliiton esimerkin mukaisesti) housuun, nauttia hetki lämpimästä ja kohta itkeä kun istutaan YT-neuvotteluissa?
Jos olisin työnantaja, niin antaisin näiden, jotka lukevat sopimuksia kuin piru raamattua, maistaa omaa lääkettään. Jos kerran haluatte noudattaa pilkun tarkasti kaikkia typeriäkin pykäliä, niin noudatetaanpas sitten myös näitä sopimuksessa mainittuja minimiliksoja. Muutama euro tuntipalkasta pois, niin ollaan tasan tarkkaan siinä mitä sopimuksissa sanotaan. Happy now?
Ahneella on paskainen loppu, sanokaa minun sanoneen.