Kävin katsomassa miestä lasikopissa. Se on nyt sitä taidetta. Että paljastaa itsensä kaikelle kansalle, nukkuu, syö, peseytyy, ulostaa ja vaihtaa vaatteita kaiken kansan silmien alla. Onko tämä uusi idea? Ei, mutta kai se taiteen lajina on jollain lailla tätä aikaa. Tosi-tv -aikaa? On sillä miehllä siellä myös päivittäin vieraita. Tänään oli Ismo Alanko. Ihmisiä oli kerääntynyt kopin eteen ja siellä ne lauloivat ja tanssivat. (Mies lasikopissa on ammatiltaan tanssija).
Katsojien seassa oli mieshenkilö, jonka askellus oli horjuvaa, puhe epäselvää, kasvot ulkoilmassa ahavoituneet ja päässä virkattu mansikkapipo. Repusta sillä törrötti puinen selänraaputustikku jollaisia myydään kiinalaisissa krääsäkaupoissa. Tuo mies horjui lasikopille ja karjui Ismo Alangolle jotain epämääräistä. Hakkasi rystysillä pleksiin ja kai toivoi jotain kappaletta. Ismo tuli kiinni lasiin ja kuunteli miestä. Nyökytti tälle hyväksyvästi ja näytti voiton merkkiä. Mansikkapipo riemastui ja lähti iloisesti itsekseen mongertaen pois. Mansikkapipo oli juuri ollut osa kulttuuriesitystä.
www.cityman.fi