Nyt on pakko purkautua jollekin…
Kaikki tää alkoi viime heinäkuussa, kun mami roudas meille ton riiviön!
Asiasta kyllä keskusteltiin paljon etukäteen, mutten ikimaailmassa osannut arvata millaista helvettiä tää tulee olemaan…Ois pitänyt tajuta jo eka illasta kun odotimme, että toi pentu itkee vaan emonsa perään – ja kaikkea kanssa! Se vaan riehui silmittömästi ja lopulta alisti meidän sohvatyynyä! Siinä vaiheessa mä päätin kadota takavasemmalle. Toisin sanoen, otin meidän kylppäriosaston haltuuni ja siitä lähtien olenkin viihtynyt valtaosan ajasta siellä.
Ensimmäiset kuukaudet meni oikeastaan kauhunsekaisessa sumussa. Piti väistellä tota pentua kun se riehui kaiken valveillaoloaikansa, ja yritti näykkäillä niillä naskalihampaillaan. Nyttemmin se on kyllä hiukan ”rauhoittunut”, tai ne puuhat vähän vaihtaa muotoaan. Oikeastaan se tuntuu nyt vähän vaarallisemmalta, kun sen tekoset on jotenkin suunnitelmallisempia. Eli kun mami kääntää selkänsä, jätkä alkaa puuhata kaikkea jäynää. Ensimmäisen kunnon kohtauksen se sai sen jälkeen, kun mami nappas sanomalehdet lattialta ja ilmoitti sille, että puolivuotiaan kuuluu nyt sit olla jo täysin sisäsiisti. Heti seuraavana päivänä kun mami lähti duuniin, toi jätkä levitti kaikki lehdet lehtilaatikosta ympäri kämppää, ja pissas tutulle paikalleen. Ei siinä vielä mitään, mutta kun ne lehdet piti vielä viimeistellä raatelemalla silpuksi…Ja kaiken huipuksi: mami ei voinut torua enää myöhemmin töistä tultuaan, vaan päinvastoin, olin kuulevinani sen suusta jotain siihen suuntaan kuin…mamin pieni sisustaja…tai jotain…mun täytyi kyllä kuulla väärin…
Yks asia siinä on kyllä säilynyt ennallaan alusta asti, nimittäin silmitön ruokahalu. Tai syömishalu…sehän syö kaikkea muutakin kuin oikeaa ruokaa. Kesällä se pullisteli metsälenkiltä tultuaan, et löysipä taas herkullista hevosvoimaa! Tosi oksettavaa! Ja käpyjä se on nakertanut tähän päivään saakka. Kuin myös piipahtaa mun hiekkalaatikolla aina tilaisuuden tullen…tyhjennettyään ensin mun ruokakupin. Ja sehän ei ole enää mikään mahdottomuus tänä päivänä, kun ainoa ovi talossa mitä se ei saa auki on ulko-ovi.
Aikaisin tänä aamuna heräsin taas tuttuun ääneen. Jätkä kaatoi mun oven edessä olevan tuolin ja asteli sisään mun valtakuntaan. Ja tietty mami nukkui vielä silloin, joten en voinut muuta kuin seurata, mitä tänään sais jätkälle olla…se aloitti tuttuun tapaan mun ruokakupilta, ja siirtyi sitten hiekka-astialle. Nälkä sillä ei kyllä pitänyt vielä siihen aikaan olla, koska mami antoi sille illalla vielä kunnon ruoka-annoksen joskus 10 aikaan. Mutta mikälie mielenhäiriö, sillä seuraavaks se löysi pesusienen ja mamin sydämenmuotoisen, vaaleanpunaisen jalkaraspin. Mahtoi maistua hyvälle :DD …Pian tämän jälkeen alkoi talossa kova sutina, ja ajattelin et nyt jätkä lähtee!!! Niin se lähtikin – nimittäin eläinlääkäriin ja koko päiväksi! Ah, mikä rauha oli pitkästä aikaa…
[IMG 1036866]