Sitä näin yövuoroissa ollessaan mielen valtaa välillä oikein luovuuden läpäisevä tajunnan virta, että tulee puheripuli joka on pakko purkaa tänne koska muuten se aiheuttaisi paljon hässäkkää…
Sitä välillä eksyy pohtimaan parisuhteita ja haaveilemaan siitä täydellisestä vastakkaisen sukupuolen edustajasta joka siellä jossain on, vai onko. Sehän tässä niin ihmeellisessä maailmassa täytyy myötää heti, että hyvä ulkonäkö on harhaa tai sitten aivan tilastollinen ihme jos päätyy seurustelemaan ja jakamaan arkeaan fiksun, itsestään varman naisen kanssa. Joten se kumppanin ihanuus ja olemus mitataan persoonalla.
Sitä aina moniin ihmisiin tutustuessaan ihastuu helposti, mutta kuitenkin huomaa nopeastikkin seurustelun olevan eritäin haasteellista tiettyjen ihmisten kanssa. Jokaiselle ihmisellä näyttää olevan vahvat omat kriteerit vastakkaisen sukupuolen edustajalle jotka sitten iän myötä laajenevat erittäin yksityiskohtaisista laajemman linjan toiveiksi. Onko siis nuori ihminen vain harjoittelemassa sitä todellista aitoa parisuhdetta varten ja miksi se ei oikeen koskaan löydy jo ensimmäisten joukosta. Nykaikanakin uusioperheiden määrä sen kun vain lisääntyy ja parisuhteet menevät uusiksi vaikka on vannottu rakkautta ja yhdessä eloa kuolemaan saakka.
Miten ja mistä siis löytää jo se todellisen sielunkumppani, joka myötätunnostaan kestää toisen viat ja on valmis kehittämään parisuhdetta loppu elämän aikana jatkuvasti yltäen aina uudelle tasolle ja syvyyteen?