Ja tänää iha oikiasti o nii ihimeelliset tuntemukset. Päällimmääsenä on vitutus ku mun pikkuveljellä on taas hualia, ja soon kuitenki viä iha lapsi: 10-vuatias 🙁 Soon nii isoo kivi mun syrämmellä -ja jourun varmaan (taas) huamenissa soittelemaan sosiaalitoimisthon ja alakaa selevitellä sitä hommaa… 🙁 Soon raskasta, kokemuksesta mä tiärän.
Sitte positiivisempi homma -innostuthin miähen kans ottamhan soppaa eileen jameni myähään, ja oli MAHTVAVAA 🙂 Just niinku aina ennenki, ku vähä ”hurjastelthin”. Tuli ilimi myäs sellaasia uusia pualia, ja tosi mukaviaki uusia juttuja -uurella ponteella taas olhan tänään katteltu toisiamma 😀 Jutelthin myäs mm.tuasta mun ihastuksesta tuahon fysiikan opehen -voi jesta mullon ihana miäs, en voi muuta sanua.
Ei oo toista samanlaasta 😀
Mukavinta on se, että vaikka eileen olthin pöhönäs, jahommista juteltiin jakaikenlaasta tehthinki, nii tänäänki puhuthan avoomesti kaikesta -eli ei kuitata vaan juttuja ”kännisen puheena” yms.
Voe moon taas nii ra-kas-tu-nu <3 Toivottavasti muutki citylääset on löytyäny, tai tuloo löytämhän sen toisen pualiskonsa, joka kerta kerrän jäläkhen pystyy yllättämhän monipualisuurellansa -ja samanlaasuurellansa. *lämmin halaus kaikille*