Joo, olin sitte siälä reissus ja ajattelin oikee kiruttaa ittiäni siälä ja liikkua oikee toren teolla -ja nii mä teinki. Ja tulos oli se, notta takaasi tulles painoon 2 kilua enee ku lähties. En tajuu! Ja molin jättäny KAIKKI herkut yms. pois kokonaa -ja kolomes viikos pelekkää takapakkia… Molin tosi pettyny. Kyllä mä tiärän, notta painonpurotus voi pysähtyä ja jäärä junnaamha muutamaks viikoks, mutta siis kolomeksi ja viälä takapakkia. Voitte vaa arvata kuinka pahalta tuntu mennä puntarhi… Sitte mä vetelinki kaikkia herkkuja aivan angstees -eli se sama vanaha tarina taas…
Ja ny mä TAAS suunnittelen laihrutusta… Voi jeesus mun kans..
Tällä kertaa mä ajattelin ensi aloottaa semmoosella ”itteni kirutuksella” eli pari-kolome viikkoa ensi tosi vähällä ruualla, ja karvisravinnolla. Jotaki wokkeja ja sellaasia. Ja sitte siirtyä vanahaan kunnon Atkinssiin, millä mä silloon aikoonansa sen kolokytä kilua purotinki. Riippuu vähä siitä, että kuinka tuata ittensä kirutusta jaksaa. Mulla vaan on kertakakikkiaan sellaanen kroppa, että jokku tuhannen kalorian päivät ei tunnu yhtään missään -kokeeltu on, ja pitkäjänteesestikki. Päivän energiat on purotettava johonki viithensathan nii sitte vasta alakaa tapahtua. JA soon pitemmän päälle ihan oikiasti liian rankkaa..
Mutta sitte vois tosiaan siirtyä Atkinshin siitä, nii sais syärä vähä enee, mut olis kuitenki jo hyväs vauhris. En tiärä. Tällä hetkellä vaa vituttaa ja harmittaa ja kaikkee. Tekis miäli unohtaa koko painonpurotus, mutta emmä sitä voi teherä. Ittellensä vaa yrittää kuiteski perustella, että ”jourat sä sitte imetyksen jäläkeen purottaa painuas” yms. mutta emmä viitti ittelleni valehrella nii. Emmä kuiteskaan joura. Sitäpaitti on oltava kyllä eres vähä hoikemmas kunnos ku menöö takaasi töihi. Ei tän kropan kans jaksa mitää.
Vittu ku vituttaa vaa. Ehkää tää tästä kuitenki. En tiärä..