ku jonnekki sitä täytyy ittinsä päästä purkamha..
Iski eilen illalla kauhia morkkis ku tuli taas verettyä vaikka minkälaasta ruakaa -karkkia, jäätelöä… oikeestansa kaikkia maharollista 🙁 Makasin siinä sitte sängys ja oli aivan kauhia oloo -hirviä ähky ja ittesyytös. Ajattelin, notta mitä sitä pitää ittensä tähän tilaha aina syärä!
Meillon seksielämäki aiva kivillä ku on ittellä nii huano oloo näitten kilojen takia.. tai sitten äskeesen syämisen takia -joko tai. Ny kyllä tarttis teherä jotai.
Painua oli äskee puntaris kahareksankymmentäkahareksan -eli kuus kilua vähee ku laitoksella vähä vajaa nelijä kuukautta sitte. Eli tarttis tosiaanki teherä jotai.
No nymmä päätän sen notta mä teen jotaki -pakko teherä. Nymmä alootan sen itteni piiskaamisen, mitä moon täs ny erelliset nelijä kuukautta vältelly, uskottelemalla ittelleni, notta eherin myöhemminki ja voimmä ny vähä herkutella -jumaliste ku ei tähän tuu loppua ollenkaa ellemmä ITTE tee siitä loppua.
Nymmä alootan laihruttamha -nymmun on on pakko. Mä tiärän ittekki jo kokemuksesta, notta alaku on aina hankalaa. Lahrutin lukios nelijäkymmentä kilua, ja siinä painos pysyynki aina tuahon raskauthen asti. Eli kyllä mä osaan -ei se siitoo kiinni. Enemmän on kiinni siitä, mitä antaa ittellensä anteeks. Ja ny minoon päättäny, että enää en anna ittelleni anteeks tälläästä mässäystä!