Perjantai ja ihastumis-pohdintaa

ja Vaashan 🙂 Fysiikka olis taas tiaros -eli moon ihan täpinöössäni. Eileen urakoon oikeen kunnolla ja sain yhyren niistä kolomesta laboraatio raportista valmiiksi. Pitää tänää tulostella se koulussa ja kattoa mitä se ope tykkää. Luulempa että se rakastuu muhun nii että oksat pois. Ou jee. No ei vaites -mutta tein kyllä sen kaikella sillä hualellisuurella ja ammattitairolla mitä musta vaa löytyy.

Ny pakko tunnustaa, että mä ihastun nii heleposti. Onko muilla samaa vikaa? Mä ihastun ihimisiin, jokka miellyttää mua jollain tapaa -useen ne on semmosia tyyppejä, jokka tietää jostain asiasta palijon, jollain tapaa ne on sen alan asiantuntijoota. Tavallaan mä kunniootan niitä, ja siinä sivussa ihastus -ehkä niitten viisauthen, ehkä niihin itteensäkin. Oon ihastunu moniin just tälleen, esim.tällä hetkellä toi meidän fysiikan ope herättelöö mussa semmosia tuntemuksia, etten meinaa kehdata ees aatella niitä 😛 Tavallaan jo ku menöö luakkaan, nii ohimennen haisteloo, että ompa sillä kiva partavesi tänää yms yms. Joo -hävettää ihan pirusti, mutta toisaalta otan tän siltä kannalta, että ihastumine on iha normaalia. Eikä mun ihastumisen tartte tarkottaa mitään, muutaku sitä, että ihmisten erilaisuus kiahtoo mua.

Tämon monella parisuhtees elävällä varmaan onglema -ne teköö ihastumisesta liian suuren asian ja potoo huanoa omaatuntoa. Mutta ei sitä tartte katua, soon samalla lailla miälikuvitusen tuatosta ku esimerkiksi noi unet -mäki näen jos jonkinlaasia unia, ja ne ei oo sen kummempia ”totuuksia”. Kunha vaa miälikuvitus teköö tepposensa.