Toinen päivä alkoo

ja heti kauhiakiusaus oli aamulla ku miäs söi meetwurstileipää aamupalalla. Vaan saimpahan hillittyä itteni ja keittelin kaikes rauhas mannapuuron. Ja söin sen tiätenki mansikootten kans 🙂 Saas nähärä, kuinka tämä päivä jatkuu, ku nyjjo on kauhia näläkä, vaikkei puurinsyännistä viälä oo pitkäkää -tää on aina tätä, aina ens alakhun, etton kauhia näläkä koko ajan. Mutta kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanua, notta kolomes-nelijäs päiväs helepottaa..

*sitä orotelles*