Liityin liittoon, vihdoinkin!
Enhän sitä vetkutellutkaan kuin yli neljä kuukautta ja nyt sitten vihdoinkin sain aikaiseksi tehdä, eikä vain puhua..
Monessa muussakin asiassa huomaan ”aikovani” yhtä sun toista, mutta käytännön totetus ei kuitenkaan ota luonnistuakseen.
Kysyin itseltäni tässä eräänä päivänä; miksi? mikä siinä on niin vaikeaa? mikä minuun on mennyt?
Ennen niin aikaansaava ihminen pyörittää asioita vain ajatus tasolla ja se, jos jokin alkaa potuttaa!
Mutta kyllä minä siitä ”laiskuudestani” maksankin!
En ainoastaan itseni ”piiskaamana” ja haukkumana, vaan myös rakkaiden läheisten nurinan säestyksellä; nyt sinä teet sen, etkä enää aio! Voi oikeaassa olette, rakkaat ihmiset, mutku mutku… Olen selitellyt itselleni ja läheisilleni tekosyitä miksi en saa tehdyksi niitä juttujani, esim. minulla ei ole aikaa… ja tämän työn ja sen antajan takia en saa asioitani hoidetuksi, se polttaa minut henkisesti aivan loppuun…
Tuossa on kyllä totuuden siemenkin, sitä en kiistä.
Valehtelemaata olen aivan puoli kuollut työviikon jälkeen, enemmän psyykkisesti, vaikka myös fyysisesti kaadun melkein suoriltaan kotiin päästessäni sänkyyn, mikäli vain annan itselleni siihen luvan.. Aivan, olen ilmeisesti jonkin sortin masokisti, kun keikun puoli kuolleena pystyssä, kun on ”pakko” siivota, käydä kaupassa jne.
Toivottavasti rakas pomoni lopettaa toisten suosimisen, pian!
Sillä jos hän jatkaa eri arvoista kohteluaan, koska siihen ei ole mitään laillisesti pätevää syytä, hänellä on ainakin yksi työntekijä vähemmän, jo toinen kuukauden sisällä!
Niin että sellasta! Onneksi kotona menee hyvin!
Aamuisia oman kullan murinoita lukuunottamatta, hän kun ei haluaisi nousta aikaisin, mutta kukapa haluaisikaan?
Ja onneksi minulla on ihania ystäviä ja kavereita, jotka jaksavat kuunnella valittamaistani työpaikan ongelmatilanteista yms.
Joten eihän minulla muuten mitään kitisemistä ole elämästäni, kaikki on hyvin ja se on tärkeintä!
Ai niin olin melkein unohtaa…
Lähdemme ensi vuonna matkalle, jee! Jännittää jo valmiiksi, mitä löydämme Ranskasta, Saksasta ja Tanskasta.. 😀
Sitä odotellessa.. ja tietysti jouluakin…
kirjittelen taas joskus lisää.
