Voi tätä elämää…

Eilen oli taas mielenkiintoinen työpäivä…
Puskimme hikipäissämme likkojen kanssa töitä ja oletin, että päiväni päättyy suht aikaisin.. vielä mitä! Minä ja iloinen, rempseä tytsy ”saimme” huristella romulla seuraavaan paikkaan, jossa oli jo liuta likkoja puunaamassa nurkkia, pomokin siellä heilui imurin varressa… :O
Hän siinä ilmoitti, että me menemme kaksistaan vielä siivoamaan yhki paikka ja ajattelin,”voi helvetti, saan sitten yksin ssivota, hänen notaillessa ja lärpättäessään puhelimessa.
Mutta ihme kyllä, hän osallistuikin, vaikkei aivan yhtä kovalla panoksella kuin minä.
Sitä ennen tuli savun katkuinen, todella vihainen puhelu asiakkaalta, jolle työnantaja EI ollut soittanut aikaisemmin ja vaivautubut ilmoittamaan, ettei tämän viikon siivous nyt onnistu, sorry.. JOS pomo olisi soittanut aikaisemmin, asiakas tuskin olisi suuttunut ja haukkunut.. ja kaiken kruunasi se, että ”rakas” työnanatajani märisi asiakkaalle, eli porasi puhelimeen… huh huh, ajattelin.
Itse ei tulisi mieleenikään tehdä niin, vaikka mikä vaivaisi ja saisin kuinka kuumaa puhetta tahansa.
Taas havaitsin siis yhden seikan ja syyn, miksi en halua/pysty enkä halua enää kauaa raataa ko. firmassa!
Olen päättänyt kohta puolin vaihtaa hiippa kuntaa, jossa asiat toimivat niinkuin kuuluu…