Ovi on nyt sitten avattu.
Aavistus sisälläni kasvaa siitä, ettei sitä enää saa kiinni. Oven takana odottava maailma ei sinällään ole uusi – olenhan ollut siellä ikäni, 32 vuotta, tietämättä, että olen siellä…sisällä.
Melkoinen kontrasti. Oven ulkopuolella kuori on kovin korea. Joku on joskus väittänyt minun olevan ”sunnuntain lapsi”: olen aina, lapsuudesta asti, vihannut sunnuntaita -hiljainen, liikkumaton, turha päivä, jolloin odotetaan tulevaa viikkoa. Niin, puitteet ovat ja ovat aina olleet kunnossa. Olen tottunut saamaan mitä haluan -tosin työtä tekemällä, toisin kuin eräät kuvittelevat. Kunnollisen perheen kunnollinen poika: älyä, ulkonäköä, ystäviä, naisia, harrastuksia, rahaa, hyvä koulussa, hyvä ammatti…Oven sisäpuolella osa on toisin- ei kaikki, mutta osa. Kunnollinen poika (nyt jo mies) onkin paha, kova, kylmä, julma, kinky… Voi kun ympäröivät ihmiset tietäisivätkin;) No, sillon siitä katois jännittävyys eikä se ehkä enää olisikaan kiihottavaa…
Tätä on vielä tutkittava lisää. Olen aina ollut dominoiva, se ei ole salaisuus, vaan pikemminkin itsestäänselvyys kaikille, joiden kanssa toimin. Mutta se on kaikkea muuta kuin selvää, että se myös kiihottaa minua!
Haa…pikkuporvari kuitenkin haluaa joskus vaimon, kaksi lasta ja koiran 🙂 Siinä sitä onkin sitten jo soppa valmiina. Miten helvetissä se onnistuu?! En ole elämässäni tavannut naista (vaikka olen siis tavannut heitä paljon), joka jakaisi kanssani henkisyyden ja älykkyyden…sekä pervouden. Juu, kyllä baarista löytää sen kaunottaren, naapurintytön…parhaassa tapauksessa vielä luonnetta ja älyäkin omaavan…mutta miten vitussa naisen, joka tietää myös siitä ovesta, jonka takana on pimeää…
Ja tilitys tulee jatkumaan, kun pääsen vähän selvemmille vesille…