Vietimme kaverien kanssa juhannuksen pyhäjärvellä otepäällä, virossa.
satoi kaatamalla ja omenat olivat puissa vielä kirpeitä. niitä ei syöty edes pahimpaan nälkään vaan kävimme majatalossa syömässä seljanka-keittoa (16 kruunua kupillinen lämmintä)(erittäin hyvä lääke pahimpaan aamuhetkeen). saunottiin ja juotiin viskiä kunnes tipuimme varrelta alas koska joku holmo oli vetänyt saunan savunpoistoluukun kiinni. savusaunasilakka. missä yövyimme oli Mallen luona. menin aamulla 8 maissa krapulassa pesemään silmiä
ja huomasin onnekseni ettemme juoneetkaan kovin paljoa. viskipullossa oli vielä neljäsosa. menin puolen tunninpäästä uudestaan juomaan vettä huomatakseni Mallen ukkopaskan siivonneen pöydän tyhjäksi. olisi pitänyt illan päätteeksi tyhentää hätäni siihen. ukkoa ei näkynyt kun vasta illalla. viski maistui vissin. juoppo. Väännettiin kättä kaverin raunon kanssa voitin sen pitkästä aikaa. suuttui vissin kun ei puhunut enää paljoakaan sen jälkeen kuin että menee maanantaina kuntikselle. en kertonut sille että olen käynyt nostelemassa rautaa viimeiset kaks vuotta.. bisnestä… juhannuskokko oli hieno. harmi että meidän ”tatikas” kaverilla oli jo sormi suussa ja näki kauniita unia ennen kuin kokko roihusi. hänelle se on traditio. jo toinen vuosi peräkkäin nukku humalaansa ennen kuin me vasta korkataan (kunnolla). painuttiin pääkaupunkiin jussin jälkeen. malle kysyi ennen kun lähettiin että emmekö syö grillivarrasta loppuum; kun ruokaaa ei saa heittää hukkaan. sanoimme että säästettiin se ukolle. Jätettiin sanomatta, että se tippui maahan ja ”tatikas” kusi sen päälle vahingossa edellisenä iltana. vitun ukko.. meidän viskejä ei noin vaan viedä!
