Elämme maailmassa, jossa koko ajan hingutaan palautetta. Palautetta pidätään olemmassaolon vastineena. Lähes kaupassa kuin kaupassa on palautelootat, joka nettisivulla on palautelomake. Vaan samalla tavalla myös ihmiset haluavat palautetta ja huomiota omalle olemassaololleen. Hankitaan kivoja kledjuja, meikkejä ja tavaroita, joilla omaa brändiä ja imagoa rakennetaan.
Koko palautteen kinuaminen on silti aivan turhaa. Minä olen, sinä olet, me olemme aivan yhtä arvokkaita riippumatta siitä mitä muut ajattelevat. Mikään ei ole kuitenkaan pysyvää. Kaikki on katoavaista, siksi maineen ja mammonan metsästys on aivan turhaa. Itseasiassa ihminen, joka ei välitä muiden palautteesta, ei kielteisestä, eikä myönteisestä, on tasapainoinen. Juuri niin tulee elää. Turha antaa palautteen hetkauttaa puolelta toiselle. Jonkinlaista pientä kuulostelua kannattaa toki harjoittaa, mutta jokainen on kuitenkin itsensä paras tuomari.
Viime viikolla kirjoitin tänne blogiini palautteenantamisesta ja siitä että toivon, että asioista voitaisiin puhua asioina ottamatta niitä henkilökohtaisesti. Näin edelleen. En kuitenkaan kehoittanut antamaan palautetta joka mahdollisessa välissä. Palautetta tulee antaa silloin ainoastaan, kun sillä on todella arvoa. Maailma on paljon helpompi paikka elää, jos ihmiset olisivat reiluja ja rehtejä. Turhista on turha kitistä ja turha mairittelukaan ei tee ketään paremmaksi ihmiseksi. Vältetään siis turhaa päänaukomista!