Lähes kaksi viikkoa hiljentymistä useammassa eri ympäristössä ja seurassa. Huippua! Elämässäni oli keväällä tapahtunut todella suuri kurssin muutos. Kaikki suunnitelmani tulevaisuuden varalle romahtivat. Siis aivan kaikki. Sain hienon, vaikkakin kirpeän, mahdollisuuden uudelleenkirjoittaa elämäni käsikirjoitusta. Siksi tarvitsin aikaa itselleni – kuunnella todella syvimpiä sisinpiä tuntoja ja tutustua paremmin itseeni. Iloisena, pirteänä ihmisenä sain lukuisia uusia ystäviä ja tuttavia. Näiden kautta minulle avautui uusia tilaisuuksia ja mahdollisuuksia. Todella kerrassaan upeaa!
Elämäni pohdiskelu osui sopivasti juuri ennen syntymäpäiväni. Tänään tuli mittariin 28 vuotta. Pari viikkoa sitten löytyi päästäni harmaa hius… Niitä on siellä kuulemma enemmänkin. Apua! Hennaa tänne ja kiireesti! Vanhuus ei tule yksin. Mutta ei se mitään. Ostaessani onnittelumaljapulloa Alkon myyjä pyysi henkkareitani. Bussissa mulle tarjottiin lastenlippua. Baarin ovella poke kysyy papereita ja alkaa nauraa nähdessään ne. Tanssilattialla iskemään tullut poikanen hämmästelee, että olenpa tosiaan varsinainen beibe niin vanhaksi naiseksi. Vitsit sentään, mä oon sitten hehkeä lähes kolmekybäseksi.
Tänään ei tullut kovin syvällistä läppäää. Onneksi tää blogi onkin päiväkirja osastolla! Mutta joo, sanomani on se, että elämästä saa irti sen mitä siihen panostaa. Pienemmässä mittakaavassa testasin sen lomani aikana. Hyväntuulisella asenteella hurmasin kaikki ympärilläni. Toinen pointti voisi olla se, että tänään on loppuelämän ensimmäinen päivä. Omalla asenteellani vaikutan elämääni ja luotsaan sen juuri siihen suuntaan mihin haluan kulkea. Kukapa tietää mihin elämäni on kuljettanut minua vuodessa kun ensi vuonna juhlin syntymäpäivääni!