Viime viikonloppuna porttikonkini vieressä makasi ruumis. Poliisit olivat onneksi jo ennättäneet paikalle. Eipä siinä enää ollut häslinki päällä, taisivat odottaa kuljetusta kuolleelle. Enpä jäänyt asiaa enempää pällistelemään, mutta luulenpa että kuolema ei ollut luonnollinen.
Sillä hetkellä vain taas sain muistuksen kuinka hienoisen karvan varassa elämä on. Tajusin, että haluan elää elämääni niin, että olkoon mikä tahansa päivä viimeiseni, se ei haittaa, koska olen elänyt sen päivän hyvin ja rehellisesti. Päätin etten koskaan eroa kenestäkään riidoissa.
Elä niin kuin tämä päivä olisi viimeisesi, mutta älä elä kuin viimeistä päivää.