Välillä tuntuu, ettei ihmisillä ole oikein käsitystä ollenkaan omien tekojensa, sanojensa ja ajatustensa vastuusta. Vastuuta paetaan sanomalla: ”Niin mutta kun musta tuntuu tältä.” Omat teot ja sanat oikeutetaan pukemalla ne muka totuuden ja rehellisyyden viittaan. Se ei kuitenkaan oikeuta tekoja tai sanoja. Teot, sanat ja jopa ajatukset ovat oikeutettuja ainoastaan silloin kun niiden tarkoitus on ollut hyvä.
Kenelläkään ei ole oikeutta vahingoittaa toista. Ajatuksena se on helppo hyväksyä, mutta käytännössä sitä on vaikea toteuttaa. Silloin kun hermostuneena antaa ”rehellistä” palautetta, sen pohjimmainen sävy ei ole myötätuntoinen ja ystävällinen, vaan itsekäs, koska se on oman pahantuulisuuden purkamista. Rakentavan ja aikomukseltaan hyväntahtoisen palautteenantaminen on mahdollista vain rauhallisella mielellä. Siksi hermostuttaessa olisi viisainta pitää suu kiinni ja palata asiaan vasta kun oma mieli on tyyntynyt. En kehota olemaan puhumatta vaikeista asioista, mutta kehotan että niistä puhutaan ainoastaan hyvässä sovussa ja ymmärtävässä sävyssä.