Haluaisin, että huomenna alkaisi heinäkuu, eikä elokuu. Loma olisi vielä edessä, matka tiedossa ja toivoa lämmöstä olisi olemassa niin ilmojen kuin rakkauden suhteen. Olen takertunut menneeseen. Mutta mennyt on mennyttä. Nyt on käsillä vain tämä ohiviilettävä lyhyt nykyisyys. Huomisesta on turha murehtia, sillä sen aika ei ole vielä nyt.
Lentokoneella pääsee aivan suhteettoman nopeasti paikasta toiseen. Mieli ei ehdi seurata fyysistä kroppaa. Olisipa pehmeä lasku työelämään, samoin kuin pikkukoululaisilla on koulumaailmaan. Hengittelen syvään, palaan nykyisyyteen ja hymyilen.
Mieli kuitenkin karkaa vielä hetkeksi tulevaan. Onneksi lennot ovat nykyisin niin edullisia. Aion lentää syksyllä taas sieluni kotimaahan, sinne jossa tunnen olevani kotonani. Keväällä suunnittelen matkaavani pidemmäksi toveksi Aasiaan. Anteeksi ilmakehä, olen pahis. Lupaan maksaa jotain extrakorvauksia lennoistani.
Päästän irti menneestä ja totean, että minun on hyvä tässä ja nyt. Kauniit muistot arkistoin sielujeni sopukoihin.