Ajauduin yhtenä päivänä valtavaan sanaharkkaan hyvän kaverini kanssa Cafe Esplanadissa. Olimme tilanneet teet ja kaikki näytti hienolta. Aurinko paistoi. Sitten tulin kertoneeksi, että olin lukenut erinomaisen analyysin Norjan massamurhaajan Breivikin 1500-sivuisen manifestin sisällöstä. Sanoin, että aion laittaa linkin siihen juttuun Cityn blogiini.
Kaverini alkoi hermostua. Hänen mielestään meidän pitäisi unohtaa koko Breivik. Hän alkoi väittää, että media, typerä media, tekee jatkuvasti tyhjänpäiväisiä juttuja Breivikistä ja pitää yllä mielenkiintoa Breivikiä kohtaan.
Minä väitin, että sitäkin suuremmalla syyllä kannattaisi lukea se analyysi, jolloin tietäisi, mistä Breivikin ajattelu koostuu.
Ei, vaan parempi on unohtaa Breivik.
Eikun tietää, sillä manifesti leviää joka tapauksessa netissä.
Eikun unohtaa, eikun tietää, eikun unohtaa…
Puoli tuntia myöhemmin olimme karkaamassa toistemme kurkkuun. Siinä vaiheessa lähdimme kadulle vilvoittelemaan. Pyydän anteeksi pariskunnalta, jolla oli treffit viereisessä pöydässä. Sori, sori.
Tässä joka tapauksessa on linkki siihen juttuun, josta kiihkoilimme. Tämän luettuaan tietää, mistä aineksista Breivikin manifesti on koottu. Jos jotakuta kiinnostaa. Jutun otsikko:
”The roots of Breivik’s ideology: where does the romantic male warrior ideal come from today?”
http://www.opendemocracy.net/mattias-gardell/roots-of-breiviks-ideology-where-does-romantic-male-warrior-ideal-come-from-today?utm_source=feedblitz&utm_medium=FeedBlitzEmail&utm_content=201210&utm_campaign=Nightly_%272011-08-02%2005%3a30%3a00%27