[i]Kaikki tarinan sukat ovat fiktiivisiä…[/i]
Tapahtunut tähän mennessä…
[b]Harri hukkasi ne pareNmat sukat[/b]. Hän ei tiedä minne, mutta kaipuu on kova. Harrilla ja hänen sukillaan on enempi ku platoninen suhre, fyysistä ja ihanaa.
[b]Aluksi kaikki meni hyvin[/b], sitten sukat alkoi takertuvaiseks ja rupes raahaan mukana kaikkee paskaa minkä Harri luuli jo jättäneen taakseni.
Hätiköiden Harri päätteli, että, olisi hyvä pitää pieni tauko. Siispä hän laittoi ne pesuun, mutta nyt ne on kadonnut. Nyt Harri haluasi ne takas makso mitä makso.
[b]Hätäinen Harri[/b] käänsi kämppänsä ylös alas, pitkin ja poikin, ja löysi mm. 10 euroa siinä ohessa, mutta sukkia ei näkynyt missään! ”Olen satavarma että joku on nussinu ne…” hän tuumi lopulta.
[b]Vaikka sukkanussija[/b] olisi todella sukat nussinu, mutta Harri saisi ne takaisin, hän uskoo voivansa unohtaa menneet ja tallustella kohti tulevaa… ei ehkä siltä istumalta, mutta jos ne ei olis kauheasti muuttunu parin keittopesun jälkeen.
[b]Läheisyydenkaipuu[/b] sai Harrin hommaan Uudet Sukat. Ja ne on kyl niin pirun hyvät! Tukevat hienosti ja silti tuntuu kuin ilmassa kävelis! Harrin elämä on taas ihanaa.
[b]Oi ja voi[/b], nyt löyty ne Vanhat Sukat… joku oli pannut ne sohvanrakoon.
”Jotenkin on säälittävän näköset”, Harri tuumi ”Mitköhän mä oon näissä joskus pitäny niin hehkeenä. Pitää laittaa ne sinne keittopesuun… jos vaikka sitten olis edustuksellisemmat…. kummallisesti ne takertu uusiin sukkiini tossa… ihan alko veri pakkautuun jalois.”
[b]Rakas Päiväkirja[/b], Harri aloitti:
Siellä ne ny roikkuu narulla, märkinä, odottavina… jotenki tuli taas sellanen nostalginen fiilis ku niitä siinä ripusti… muistot täytti mielen ja hieman omituinen sydämmen tykytys. Pää menee sekasin näistä tunteista ja ajatuksista.
No, nää uudet tyydyttää mua just sopivasti tällä hetkellä. Pitäiskö huomenna tyypata Vanhat Sukat jos tänään laittas Uudet Sukat pesuun… tosin huomenna on maanantai, melkein tekis mieli odotella jotain hehkeempää ku arjesta kauheinta… ehkä mä sitten venailen… vastahan mä näkin otin käyttöön… hyvin vetää vielä.
[b]Harri näki viime yönä sukkaisia unia[/b]. Hän oli Uusien Sukkien kanssa juoksemassa rannalla. Vesi läisky heidän alla ja hymy oli herkässä. Hetken telmittyään hiekalla, Harri rohjati selälleni leikkisän naurun saattelemana.
Hän riisui kengät ja asetti Uudet Sukat vierelleen. Aurinko porotti niin viehkeästi, että Harri otti myös paidan pois.
Harri vinkkasi Uusille Sukille ja pani maaten, taas.
Harri hätkäti johonkin epämääräiseen hajuun. Hän nousi seisomaan ja puki päälleen, tarkastellen ympäristöä. Mitään ei näkynyt, mutta haju oli voimakas.
Harri lähti tutkimaan tuota erikoista hajua, joka omituisella tavalla oli niin kovin tuttu, kuitenkin niin kovin vieras. Metsässä näkyi nyt iso synkkä varjo ja hän tiesi, hajun tulevan sieltä.
Hän lähti etenemään varjoa kohden varoen mutta varmin askelein. Mitä lähemmäs hän pääsi, sitä etovammaksi ja vieraammaski tuo haju kasvoi. Vielä pari askelta ja hän tietäisi mikä hajun tuottaa.
”Ei voi olla totta….” hän sopersi
Harri heräsi kylmän hikisenä, sydän ravaten.