Niin se vain on. Pari päivää vietin kaverin luona. Istuttiin yöllä pihalla myrskyssä, tuuli puhalsi puiden latvoissa ja vain yksi lamppu valaisi yötä. Sai avautua kaikista mieltä painaneista asioista ja nojata vasten olkapäätä. Pelkästään jo se, että sanoo asiat ääneen, helpottaa. Kuinka sitä tulisi toimeen jos ei ystäviä olisi. En minä ainakaan pärjäisi. Ystävän kanssa keskustellessa osaa suhteuttaa omat ongelmansa todellisuuteen.
