En uskalla pysähtyä nyt. Muuten saattaisin alkaa ajatella. Ja silloin jotain sisälläni voisi hajota. Parempi pysyä liikkeessä, parempi olla hektinen. Päätä särkee niin maan perkeleesti ja väsyttää, mutta on liian keskittymiskyvytön ja hermostunut olo. Maaninen, voisi kai sanoa. Parempi niin, ei tarvitse ajatella.
Piti kirjoittaa tänne vaikka mitä syvällistä ja kaunista ja isoa ja herttaista, mutta en taida pystyä nyt. Ehkä huomenna. Tai ehkä sellaista ei voi edes kirjoittaa. En tiedä edes, mitä on ja mitä ei ole. En tiedä mitään tänään.