Uskaltauduin viimein lukemaan noita vanhoja blogimerkintöjäni ja olen hämmästynyt, miten eri tavalla olen kirjoittanut pari vuotta sitten. Miten eri ihminen olen ollut. Teksteistä voi myös nähdä selvän kehityksen tavassani kirjoittaa: tekstieni sisältö ja muoto on heikentynyt sitä mukaa, kun parisuhteeni on kehittynyt. Voisin siis alleviivata edelleen taannoista kommenttiani siitä, miten onnettomana tai masentuneena kirjoittaa paremmin. Tai ehkä kyse on ollut ajasta: sitä on ollut enemmän. Tai ehkä keskittymiskyvystä: sitäkin on ollut enemmän. Mikä onkaan syynä, haluaisin joka tapauksessa kyetä keskittymään ihan peruskirjoittamiseen taas enemmän, saada kirjoituksiini jotain muutakin kuin hataria pointteja, joista ei ota selkoa keskittymishäiriöisen ajatuksenjuoksuni ja itseilmaisuni takia.
En väitä, että olisin koskaan erityisen hyvä ollut kirjoittamaan (osoittavathan melodramaattiset blogitekstini edellä jo kaikkea muuta), mutta tyylini on kyllä ollut joskus koherentimpi, väittäisin.
Jaa, kai sitä pitäisi junaan lähteä tästä.