Kielikuvat ovat kestosuosikkini. Rakastan etenkin kuluneiden kielikuvien käyttämistä. Jatketaan siis samalla linjalla.
Paratiisiimme on luikerrellut käärme. Toisaalta, kyllähän täällä on jo kaikenlaista matelijaa hiiviskellyt ennestäänkin. Tuolla menee Pelko, tuolla sen jälkeläinen Mustasukkaisuus. Tuolla puolestaan mataa Ahdistus, joka kokonsa puolesta on lähempänä dinosaurusta kuin käärmettä tai krokotiilia. Mitä siis yksi pieni elukka lisää tekee tässä floran kukoistuksessa? Ei kai se koko ekosysteemiä kaada.
Mutta mikä uudelle tulokkaalle nimeksi? Rakkaalla lapsellahan on monta nimeä… Väsymys? Kyllästyminen? Turhautuminen meiltä löytyy jo, mutta tämä vaikuttaisi olevan sukua. Tai ehkä odotamme ja seuraamme, mitä tämä luikertaja tekee, mikä on sen funktio. Miten se vaikuttaa ympäristöönsä. Nimen voi päättää myöhemminkin. Tällä erää sitä voisi kutsua vaikka hellyttävällä lempinimellä Epämääräinen Vitutus Vailla Tarkempaa Määritelmää.
Matelijat ovat ihan kivoja silloin, kun ei joudu liian lähelle niiden vaikutusaluetta. Niiden ruokavalio on vastenmielinen.