… mutta sanon varmuuden vuoksi Jeesus.
Kovempi treeni alkanut ja sen myötä kipu vajaat puolisentoista vuotta sitten revähtäneessä takareidessä. Perkele. Harmittaa. Tähänkö se kroppa jo tenän tekee? Jos näin on, on turha edes kuvitella koskaan mihinkään kunnon treenaamiseen ryhtyvänsä. Jos jalka ei kestä paria lisätreeniä viikossa, ei sillä pitkälle pötkitä. Toivotaan nyt kuitenkin, että hajoamatta kestää edes vähän aikaa. Huomisissa treeneissä sen kai näkee. Viimeksi vähän oireillut jalkahan paukahti lopullisesti sitten treeneissä, liekö sama odotettavissa tällä kertaa?
Mutta hei, jotain aurinkoista risukasassakin: sain viimeinkin – yli vuoden pähkäilyn jälkeen – ilmeisesti keksittyä aiheen kandin työtäni varten. On se jotain sekin. 😀 Pidän peukut pystyssä, että professori lämpenee sille. Ja eiköhän tuo lämpene, vaikutti niin kiltiltä tädiltä, että on onnessaan ihan mistä vain.
Ja vielä parempaa: mahdollinen intensiivikurssi kesällä Koreassa. Sitä odotellessa… Turha kuitenkaan vielä iloita, eipä tämä ole alkutaivalta pidemmällä. Jos joskus sinne asti pääsen, lupaan syödä muutakin kuin bibimbapia. 😀