Koko tämän viikon ajan mulla on ollut tosi yksinäinen olo. Vaikka ympärillä on koko ajan ihmisiä, niin miksi silti on tällänen fiilis?
Riinakaan ei ole halunnu tehdä mun kanssa yhtään mitään. Mä olen kuitenkin vaan rajallisen ajan kotona. Kaikki mihin pyydän Riinaa mukaan, niin vastaus on suora ei, en mä nyt tms. Kun asuin kotona, niin oikeesti pystyttiin puhumaan kaikesta ja oikeesti kerroin kaikesta Riinalle. Nyt en enää viitti sitä tehdä, koska Riina ei yksinkertasesti kiinnosta enää mitä mulle kuuluu, eikä edes halunnut koko kevään aikana tulla moikkaamaan mua. Että sellasta sisarrus rakkautta.
Viikonloppuna oli kyllä tosi rentouttavaa olla sellasten ihmisten seurassa, jolla on samanlaiset harrastukset ja samanlainen ajatusmaailma. Oli myös tosi kiva nähdä kavereita, joita en ole nähny kahteen kuukauteen. Sillon tuli sellanen olo, että kuinka yksinäinen kotona oikeesti olen.
Mitä mä sitten oikeesti kaipaan?!? Sellasta oikeeta ystävää/kaveria jolle uskallan kertoa kaikki niin huonot kuin hyvätkin asiat. Olen vaan luonteeltani sellanen, että en liiemmin kerro omista murheista vaan pidän kaikki sisällä ja sitten on tosi paha olla. Mutta mistä mä sellasen ihmisen oikeesti löydän, jolle mä uskallan kertoa omista ongelmista?