Mä kuvittelen tietäväni asioista jotain, mutta jostain kumman syystä ne asiat ei ookkaan mun päässä kovinkaan selvästi. Osaan puhua ja puhua ilman punaista lankaa ja kuvittelen, että enkös mä jotain pointtia kertonut. EN!
Tämän olen kokenut tämän karvaasti etsiessäni töitä. Olen iloinen, energinen jne. mitä kaikki aina laittaa hakemuksiin, mutta kun ne niin pitää paikkaansa. Sitten mulle soitetaan ja pyydetään haastatteluun…jee! Nyt mä näytän, et mä osaan tän homman ja mitä tapahtuukaan: mä meen lukkoon, enkä osaa selittää sitä mitä mä haluisin siitä tiedon sekamelskasta mun päässäni. Tulos = mä jään työttömäksi!!
Asiakaspalvelussa oon todella hyvä työntekijä, osaan olla se kaikkein palvelualttein ihminen maan päällä, mutta miten senkin pystyis näyttämään haastattelussa. Tilanne ei koskaan oo sama, kun toinen on sua ”ylempänä” ja arvostelee kaikkea mitä sanot tai teet…Siinä tilanteessa koulutus, aikasemmat suosittelijat/kehut ja työkokemuskaan ei merkkaa, jos vedät homman soosiksi vaan jännityksestä! Ihan ku mä en osaiskaan enää mitään…
Tosiaan tänään mokasin erittäin tärkeän työpaikkahaastattelun. Olisin TODELLA halunnut paikan ja mulla oli jopa paikan toisen vastaavan suositukset, mutta mitä mä niillä ku oon niin idiootti et vedän homman päin helvettiä vaan siks, etten oo nukkunu painajaisilta yötä hyvin, en ehtinyt syödä aamusta ja jännitys vetää lukkoon!! Aivot siis jäi narikkaan TÄYSIN…PISTE!
No, ehkä tälläkin on jokin tarkoitus. Ehkä mua ei oo tarkotettu siihen, mitä kuvittelen haluavani tehdä tulevaisuudessa, vaan joksikin ihan muuksi. Ehkä mun kohtalo on se, että jään työttömäksi, elän pummina yhteiskunnassa ja lopulta kuolen nälkään tai kylmään jossain helsingin sillan alla…TAI EI! Ehkä tää on merkki siitä, että mä tarvitsen vielä aikaa opetella asioita. Tulla siksi rautaiseksi ammattilaiseksi. Ehkä mä oon vielä liian epävarma, enkä osaa käyttää tietotaitoani tarpeeksi, jotta musta olis hommaan ja siks mut hylätään: ”palaa kouluun siitä”! Ehkä mä teen niin…vedetään vielä pari vuotta opintotukien voimalla raataen opiskeluja ja jotain vähäpätöistä työtä samaan aikaan, jotta sitten joku päivä mulle avautuukin ne auvoiset ovet unelma työhöni. Ehkä elämä pistää lujille, jotta ne akanat erottuu joukoista. MÄ EN LUOVUTA! Prkl…
Mut sit taas…enhän mä tiiä miten perseelleen niitten toisten tyyppien haastattelu meni 😀 Ehkä mä sittenkin oon se paras! (tai en…mut olkoot)
-A