Heijssan! Eilinen hammaslääkäri meni ihan hienosti, näin jälkiviisaasti ajatellen. Poistivat multa viisaudenhampaan, jossa oli iso reikä. Neljän piikin jälkeen karmealta tuntui enää hohtimien nariseva ääni. Tuntui, että tässähän lähtee murusina irti koko yläleuka! Nopeasti se kuitenkin irtosi. Nyt sitten burana 600:sen voimin olen muutaman päivän, mutta ihan mukavastihan tuo on parantunut. Ja kiva tohtori, kuin myös hoitsu. Eivät laskeneet heti tuolista nousemaan, etten pyörtyisi, kun jalkoja vähän heikotti, jännityksen lauetessa.
Pari viikkoa olen ollut jotenkin vaisu. Eilen vielä itkeskelin omaa kurjuuttani (mulla on aina ollu tosi paska itsetunto), ja funtsin, että onko minusta mihinkään ammattiin, jos realistisesti asiaa pohtii. Kun ei vieläkään ole mulla ammattia, vaikka 23 wee jo olenkin. Vai voiko sanoa ”jo”, sillä mähän olen ikinuori 🙂 Musta tulee vielä menevä ja meikkaava mummo joku kaunis päivä. 😀 Tänään apeuteni kuitenkin lopulta väistyi. Sitä edesauttoi kultani antamat hemmottelulahjat…Sain pinkin Puman tuoksun (tosi fantsu) ja keraamisen enkelin, joka roikottaa kädessään kullanväristä sydäntä. Kastoin angelin Ilmattareksi. Mukana paketissa oli myös lokakuun Trendi-lehti. Isot kiitokset! 😀 Tuli myös pitkästä aikaa käytyä oman kultsin kanssa baarissa. Muutama kalja meni, fiuhhh vaan alas, vaikka on pitkän aikaa ollu sellanen siiderinkittaus- kausi. Kaljaan on hyvä tottua, edullisempaa huomattavasti, eikä yrjötä niin paljon (laattaan tosi helposti), kun on kuivempaa, juuh. Huomenna taas illasta parille, lähiöbaariin..Ruvetaan kerralla alkoholisteiksi 😀 No, ei vaineskaan. Haluan vaan fiilistellä sitä mestaa…Sellanen hirsimökkitunnelma, ja paljon kynttilöitä..Pikemminkin tulee mieleen kestikievari minikoossa, kuin joku tupakansavunen luola. Jesh! Hani odottaa innostuneena lauantaita, että pääsee kundiporukalla viihteelle, vähän isompiin ympyröihin…Mutta joutuu kyllä sietämään jatkossa munkin kanssani pienet ilta-rentoutumiset, kun nyt pääsin bissen makuun.
Taidanpa pöllästä häneltä menthol-röökin, ja karjottaa sen jälkeen netissä kukonlauluun saakka. Loppuun kuitenkin vielä eräs aforismí, joka koskettaa minua:
”Olla aina hieman lapsi, sitä on todellinen aikuisuus.”
(JEVGENI JEVTUSHENKO)
Moro!
