Hip! Jumala tuntuu olevan etäällä…Oma syyni…Olemuksessani on edelleen uskon mukanaan tuoma rauhallisuus, mutta kiroilu/pervoilu on tulleet takaisin. On hyvä olla kokenut ja perillä seksiasioista, ja on tosi ookoo puhua parisuhteesta ja intiimistä elämästä, mutta liiallinen mässäileva jauhaminen pillu-kyrpä-akselilla on paskaa. Mutta tuosta naiivista höpöttämisestä on sata kertaa helpompi päästä eroon, kuin varsinaisesta kiroilusta. Työnsarkaa on paljon, sillä uskovaisuus ei tunne kompromisseja, mielestäni. Ehkä olen liian lakihenkinen itseäni kohtaan. Ei ole olemassa mitään ”pieniä syntejä” ja ”isoja syntejä”, vaikka se kuulostaisi ensikatsomalta varsin järkeenkäyvältä. Synti on asennekysymys. Tahto (välillä alitajuinen) olla noudattamatta Jumalan ehdotonta totuutta. Olen asenneongelmainen. En ole pyhä…Mutta olen ikuisuusolento..Ja olen saanut Armon tähden valita mestan, kummassa ikuisuuteni vietän. Tosin välillä pelkään edelleenkin helvettiin joutumista. Täytyisi kuitenkin jaksaa luottaa uskon lupaukseen.
Juupa, hampaassa on reikä. Kohta soitan särkypäivystykseen, ja koetan saada huomiselle ajan. Vaadin kyllä puudutuksen. Vihaan hammaslääkäriä, joten fiilikset ei ole katossa. Eniten ahdistaa se tuoli, ja steriili haju…Myöskin vesisuihku on ällöttävä. Itse toimenpiteenhän ei pitäisi sattua piikin jälkeen. Plääh! :/ No, kulta ottaa koulusta hieman vapaata, ja lähtee henkiseksi tueksi. Reiän nyt paikkaa vartissa.
Palaillaan!
