Huomenta! Pikkasen unituhinassa vielä…Näin sellasta unta, että olin Big Brotherin Mikan kanssa putkassa :0 Se oli vielä sellanen putka, missä piti olla yöaika käsiraudoissa, ja seistä jossain sellasessa ihmehäkissä. Ei ollu kyllä tod. mikään kostea uni, vaikka Mika ihan söde onkin. BB on varsin addiktoiva sarja…Ainoa ohjelma, mitä seuraan tällä hetkellä. Toinen hyvä, jonka katson usein on Greyn anatomia. Mä saan kirjoista niin paljon enemmän irti. Leffoista innostun välillä. Nyt kun on saanut tulla uskoon, vois katsoo Passion of the Christin uudelleen. Kiistelty elokuva. Kuulemma liikaa väkivaltaa, mutta ihmiset ei ymmärrä, että sellastahan se oli oikeesti, Jeesusta hakattiin, hakattiin ihan henkihieveriin…Ja ristin kantomatka oli vielä paljon pitempi, kuin leffassa. Ei elokuvassa mässäilty, mielestäni. Surettaa vaan mitä Kolmiyhtenäisen Jumalan Poika joutui kestämään, sovittaessaan meidän jokaisen synnit. Ei leffaa kyllä itkemättä katso. Se tulee lähelle. Se riipas jo ekalla katselukerralla. Mulla oli sillon vielä etsikkoaika. Pari vuotta pakenin Jeesusta, vaikka Hän koputti sydämeni ovea. Onneksi Yläkerta on kärsivällinen.
Kulta on lähdössä kouluun. Mulla olis edessä pyykkäämistä ja tiski. Viime päivinä on laiskottanu kamalasti. Ja kiukutellutkin olen, kuin pieni lapsi. Peikko 5 wee, juupajuu! (Niin Peikko on mun lempinimi :D)Onneksi kultsi on pitkämielinen luonne, ei ihan turhista jorinoista hätkähdä. Hän on järki, ja mä tunne. Kai sitä sitten kimpassa ollaan balanssissa, vaikka joskus mä kaipaan sitä, että sielunveljeni syttyisi helpommin, niin hyvässä kuin pahassa. Mutta yleisesti ottaen hyvin pyyhkii parisuhteessa. Välillä on vaan itselläni niin epätäydellinen olo, kun räsähtelen tempperamenttini takia…Täytyy kai meditoida hiukan niin lähtee päivä hyvin käyntiin. Adjö!
