Kultani sanoi eilen, että olen perfektionisti..Kaiken pitää olla tiptop, huippuun asti siloteltu…Ei vaan, kyllä minä karheuttakin rakastan. Olen pirun ristiriitainen muija, aina olen ollut! Mutta muuton yhteydessä kuoli patalaiskuuteni ja passiivisuuteni…Huomasin jopa osaavani laittaa ruokaa 😀 Mutta siivoominen on silti pääasiassa tässä huushollissa mun duuni. Ei saa olla mikään vinossa, ei verhonkulma, eikä tavarat…Ei vesipisaroita tiskipöydällä…Ei mitään, eikä saa näkyä pölyhiukkastakaan! Olen äksyillyt ja rähjännyt Rakkaalleni paljon viime päivinä. En ole oikeasti vihainen mistään, olen vain todella kärsimätön. Omatunto kolkuttaa koko ajan..Ja hoen koko ajan: ”No sori, en tarkottanu.” Mun avomiestä ahkerampaa kotitöiden tekijää saa hakemalla hakea…Ja hän kysyikin tänään, onko mulla paha olo jostain. Ei ole, ei todellakaan…Mulla on vaan joku vitun pätemisentarve…Lausun englanninkin nykysin eri tavalla kuin ennen. Koko ajan koetan olla täydellinen, vaikka olen kaukana siitä haavekuvasta, mikä mulla aivoissani on. Harrastan myös möykkäfeminismiä nykyisin. :/ No, koetan, etten saa miehelleni yksiäkään kyyneleitä enää aikaan, omalla tempperamentillani..Siinäpä haastetta kerrakseen.
