ORJA
”Sinä yönä näin unen…
Raivosi raaka puhuri
idän demoni voimansa kohotti
laittoi puut itkemään
hiljensi visertelyt lintusten…
Vedessä seisoi hän
sinitukkainen villi
mustelmaiset käsivartensa ojensi
minut, pienen sudenlapsen syliinsä rannalta nosti,
missä elämän synnistä tärisin.
Niin suloisesti aallon alle pääni painoi,
hellästi korpinkynnellään kaulaani
piirsi puumerkin orjuuden
vertavalun, valkoinen
Leposija hajanainen, nyt
Ikikallion seinissä nyyhkyttävät lapsenluuni
kun on keskiyö,
kun on aika manan.”
Aika tönkköä kieltä…En ole aikoihin rustannut runoja, joten tuo oli suoraan sanottuna perseestä. Näin tuon unen joskus aikoja sitten, teininä…Ja tunnelmanvälitys tuntuu olevan täysin hakusessa, men ingen paniken. Koettakaa kestää. 😀