Sain taas aamulla tietää mikä viikonpäivä nyt on, ne kun pääsevät helposti unohtumaan ja menemään sekaisin ihan siitä syystä etten, öhöm, oikein tee mitään. siis en omista säännöllistä elämänrytmiä, eli opiskelu- tai työpaikkaa. (Olen kyllä ajatellut hankkia)… Ja sitten ei muista pitää lukua viikonpäivistä, kun kaikki päivät on niin samanlaisia mun elämässä. Niinpä seisoin aamuviidelta keskustassa bussipysäkillä ja odotin bussia jota ei tullut, yllätys yllätys, koska tampereen kaupungin liikennelaitos liikennöi harvinaisen vähän sunnuntai-aamuna klo 05.10. Mikä oli mulle aika paska homma, koska tietty mulla oli päällä eilisillan vaatteet (eilenhän oli siis tosi lämmin, ainakin täällä) eli lyhkäinen hamonen ja selästä avoin toppi, jotka tuntuivat silleen pikkupikkuriikkisen liian viileältä valinnalta kyseiseen kellonaikaan… eli tutisin kun horkassa kun tuijottelin aikatauluja ja tajusin että eihän perkele, ei sitä bussia tule ollenkaan… joten eikun kävelemään, sillä kotiinhan oli tultava kun on koira… vitutti kyllä kävellä puoli tuntia palellen ja ensimmäisenä kun pääsi kotiin oli otettava koira remminpäähän ja mentävä uudestaan ulos, tosin näinpähän auringonnousun.
Sellainen aamun kakoilu tälle sunnuntaille siis. Onneksi en tehnyt sitä virhettä että olisin hypännyt yhteen niistä harvoista busseista jotai vuorokaudenajasta huolimatta kulki, sillä ne sattuivat kaikki ajamaan yövuororeittejä eli yllättäen oma bussini ajaakin jostain hevonperseen hatanpään kautta ja sieltä on vaan pidempi matka kävellä, perkele. Nimim. kokeiltu on (kolmesti, en mä vaan muistanut)…
Tänään taidan mennä koiran kanssa uimaan ja olla ehkä laiska ja maata vaan rannalla ja grillaantua jossei Pispala folk innosta tarpeeksi… Eilen löydettiin mielenkiintoinen musiikkitapahtuma Tammelasta, Annikin tähtimusiikkifestivaali. Ja vielä hassumpaa on, että siellä soitti sellainen irlantilainen katumuusikkonelikko jotka olen nähnyt sattumalta aiemmin jo kahdesti : viime maaliskuussa Kyproksella Nicosiassa ja viime viikonloppuna Faces-etnofestareilla. Pojilla oli sellainen hieno taulu missä luki että ”we go by bike” ja kokoonpanon nimi oli Cyclowns. ja ne soitti hassua musiikkia, sellaista ihme svengaavaa jamitteluu, tuli mieleen vanhat elokuvamusiikit. Tuli hyvälle mielelle, hymyilytti loppuillan. Vaikka paitakin hajosi..