Nyt kyl hieman harmittaa; kävin eilen kampaajalla, enkä ole hirveen tyytyväinen väriin.Edellisellä kerralla onnistui paljon paremmin. Yritän kasvattaa hiuksia, mutta tuntuu, et mun hiukset kasvaa vain paksuutta ei pituutta. Kohta mulla on Marge Simpsonin hiukset=) Nytkin piti ohennella taas hiuksia, yleensä naisilla on päinvastaiset hiukset.
Eilen alkoi myös hieman rassaamaan nuo joitakin vuosia sitten sairastamastani vyöruususta jääneet mustelmien näköiset arvet lonkassani.
Ei ne aiemmin oo oikeastaan edes haitanneet, ainahan kroppaan jää elämisen jälkiä. Sit aloin miettimään, et ihmiseen jää sekä fyysisiä että psyykkisiä jälkiä ja arpia elämän saatossa. Usein ne psyykkiset arvet ovat vain vaikeimpia kuin fyysiset, niistä on vaikeampaa päästä eroon…ja usein niistä ei eroon pääsekkään. Toisaalta psyykkiset arvet ja jäljet voivat olla ihmisille itselleenkin näkymättömiä. No anyway, kyllä sitä itsekkin on käynyt aika pitkän tien, että on päässyt nykyiseen olotilaan eli että on päässyt kaikenlaisista ikävistä jutuista yli ja on saannut jonkilaista varmuutta siitä, et tulee selviämään myös niistä tulevaisuuden esteistä.
Ihminen on vaan niin hassu otus