Tästä se lähtee blogin kirjoittaminen.
Olin vkl:na maalla ja luin Laura Honkasalon ”Tyttökerho” – pitkään aikaan en oo lukenut noin herättävää kirjaa ja yllättävää, et 60-vuotiaalla tädilläni oli tuo opus. Kirja kertoo kolmekymppisten ystävyksien sinkkuelämästä.
Päähenkilö muistuttaa aika paljon kyl mua…ainakin yhtä epäonniset miessuhteet :D. Lukiessa tulin sit tälläiseen johtopäätökseen, jos olet sinkku, niin sinut määritellään joko nirsoksi tai epätoivoiseksi luuseriksi. Jos satut kiinnostumaan jostain ja uneksit ehkä tulevasta,olet epätoivoinen. Jos taas et törmään kehenkään, joka kolahtais, olet nirso. Jos haluat keskittyä muuhun kuin miehiin, niin kaikki sanoo, ettei saa luovuttaa. Sit jos ettii vaikka netistä, niin on epätoivoinen.
Ja se kuuluisa yksinäisyys…siinä kirjassa oli ajatus, et yksinäisyydessä on sekin puoli, ette voi olla kenenkään kanssa täysin oma itsesi. Ja niin aika tottahan tuo on..kavereiden ja perheen kesken pystyy olla eniten oma itsensä, muttet täysin – ainakaan minä. Esim. nuo mies-ja seksiasiat, niistä ei viihdi/voi puhua porukoiden kanssa 😀
Mut siis tajuttoman hyvä kirja, suosittelen myös miehille.
Ja loppujen lopuksi sitä kaipaa niin pieniä juttuja… esim. yhdessä heräämistä. Mutta pitäis osata olla onnellinen siitä mitä on….kun on terve jne.
Pe:na kolaroin pyörällä ja siinä ois helposti lähtenyt henkikin, kaikki on aika pienestä kiinni….taidan uskoa aika paljon sattumaan ja kohtaloon. Lukiossa piti aikoinaan kuvata maailmankuvansa ja elämänkatsomuksensa..opettaja sanoi mulle, ettei ei koskaan törmännyt yhtä ristiriitaiseen maailmankuvaan 🙂 Hah…entäs sitten.
Töissä aikalaisen ahdistava ilmapiiri taas kerran, nice.
No ei voi mitään. Pitää kirjoittaa tänne jatkossakin.