Tulipa vietettyä mukava viikonloppu Helsingissä: hyvä seura, Tennispalatsin Oi maamme-valokuvanäyttely, biletystä, krokettia ja shoppailua. Oli myös ihana palata kotiin ja nukahtaa sateen ropinaan.
Aika paljon tullu mietittyä sitä, että miten paljon ihmisiä kiinnostaa sinkkuuden syyt…jos sanoo olevansa sinkku niin heti alkaa kauhea kysely. En ymmärrä miksi; eihän parisuhteessakaan olevilta tivata syitä siihen, miksi seurustelee tai on avo/avioliitossa. Ihmisten mielestä sinkkuuden syinä ovat aina joko sitoutumiskammo tai ronkelius. Eikö niiden mieleen tule, että ehkä ko. henkilö ei ole vain tavannut sopivaa ihmistä. Usein saa kuulla, että ”sinähän olet kaunis, fiksu ja mukava, miksi olet yksin? Taidat vaan olla niin ronkeli tai pelkäät sitoutua”
Oman teoriani mukaan me ihmiset olemme jonkinlaisella janalla, ja ne jotka ovat tuolla janalla keskellä ikään kuin keskivertona ihmisenä, niin niille löytyy helpommin ”se oikea”. Ja sitten taas ne, jotka ovat siellä reunoilla (kuten minä), niin niille se kumppanin löytäminen on vaikeampaa, koska niitä toisia ”reunaihmisiä” on vähemmän.
Toisaalta en kyllä usko, et ihmiselle on olemassa vain se yksi oikea; niitä oikeita voi olla useampi.
Sain luettua taas hyvän kirjan Riikka Pulkkisen ”Raja”=)