… syvää kuilua mun sieluun…
Tulin juuri ystäväni häistä. Morsian oli kaunis, tunnelma oli herkkä ja ruoat oli ihania. Mutta, yllättäen sulhasen puolen ystävien joukossa oli yksi muutaman vuoden takainen useamman kuukauden seurustelukumppani – vaimonsa kanssa (se jätti minut, minä itkin perään pitkään). Vittu että ottaa päähän, kun tuntuu että kaikki ympärillä löytää sen toisen puoliskon. Sen jonkun, jonka kanssa jakaa elämänsä. Ja mä en vittu ikinä onnistu! Ei ole reilua. Mitä mä olen tehnyt maailmalle, että mua näin kohdellaan?!
Tuntuu ihan tyhmältä vollottaa tästä, kun eihän tälle tilanteelle mitään mahda… Mutta nyt vaan taas sattuu tää yksinäisyys niin syvälle!