Makasit kauniina siinä sohvalla ja tulin siihen vierellesi, hymyilit minulle kauniisti.
Vaihdoimme muutaman sanan. Olit niin kaunis, mieleni teki suudella sinua.
Siirsin kasvojani lähemmäksi sinua, vedit päätäsi hieman taaksepäin, mutta et kääntänyt kasvojasi kuitenkaan sivuun. Ajattelin jälkeenpäin johtuiko se muista.
Suutelimme, se tuntui hyvältä ja hymyilit minulle edelleen.
Meidän piti lähteä ulos katsomaan varjokuvia, hymyilit ja sanoit että ulkona on vielä niin valoisaa.
…
Olenpa ollut väsynyt viimepäivinä, mietinkin että milloinkohan jää yöunet väliin kun mietin kaikkea tapahtunutta taas tai tapahtuvaa. Ehkä aikaisissa aamuissa on se etunsa että univelan mahdollisuus on jo valmiiksi olemassa.
Hieman ajatuksen kirkastusta kaipaisi nyt.
huh, tulee puhuttua välillä niin paljon ja sit kun ei muista kaikkea edes.
No, onneksi vl pian taas ja aikaa laiskotella vaikka.
…
Olítko se sinä, ja minä joka haikailen sinua toisinaan,
Halusit vain sanoa ettei ole aika vielä.
Viimeisen suudelman.